Jazzia ja ilotulituksia

Helatorstai on saksaksi Christi Himmelfahrt eli "Kristuksen taivaaseenajo" suoraan käännettynä (musta se on jotenki koominen nimi, saksaksi siis). Ja tietysti vapaapäivä. Hannoverissa monivuotinen helatorstain perinne on jazzilmaiskonsertti kaupungintalon edessä, samalla päivä on täkäläinen isänpäivä. Isänpäivän perinteeseen kuuluu että miehet kerääntyvät yhdessä juomaan kaupungille, oli osittain aika riehakasta jengiä liikkeellä!


Sää on ollut poikkeuksellisen kylmää täällä, aurinkoa ei ole ennen tätä aamua pitkään aikaan näkynyt. Myös lämpötilat ovat olleet +10 asteen pinnassa, paksumpi syystakki pääsi uudelleen käyttöön. Asunnon lämmityskin piti kääntää uudelleen päälle, vaikka pari viikkoa sitten täällä oli jo kovin kesäinen meininki. 


Myös helatorstaina oli vähän viileää. Minä kävin jazzia kuuntelemassa, saksalaisen (koulukaverini) Corinnan ja perheensä kanssa. Porukkaa oli ihan kohtuullisesti liikkeellä, mutta jos sää olisi ollut lämpimämpi niin olisi varmaan ollut reilusti enemmän. Jazzeilun päätteeksi sain kutsun Corinnan perheen luokse grillaamaan, otin tietysti kutsun vastaan. Ilta olikin tosi mukava! Saksalainen grillaus tarkoitti lihaa (kyljyksiä ja makkaroita) sekä perunasalaattia, olutta unohtamatta. 

Eilen alkoivat Hannoverissa joka vuonna järjestettävät (tämä vuosi on 20.) kansainväliset ilotulituskisat. Kisat pidetään barokkipuutarha Herrenhäuser Gärtenissä kesän mittaan, ensimmäisenä oli vuorossa Saksa. Myös mm. Ruotsi kisaa tänä vuonna, mutta vasta syyskuussa, kun olen jo takaisin Suomessa. Tällä kertaa ostin ihan lipun, viime kerralla ilotulituksia kurkittiin muurin takaa. Mukava oli olla muurien sisäpuolella! Mentiin paikalle pari tuntia etukäteen (että saa hyvät paikat). Ennen ilotulitusten alkua oli puistossa kaikenlaista oheisesiintymistä, mm. hevosratsastusnäytös ja puujaloilla kulkeva, playbackinä laulava bändi. Monella oli picknik-korit ja viltit mukana, kylmästä säästä huolimatta.

Itse ilotulitus kesti 25 minuuttia ja oli musiikilla säestetty. Hieno show! Kahden viikon päästä vuorossa on Australia, silloin taidan kuitenkin tyytyä muurin ulkopuoleiseen katsomoon.