Juhannus-viikonloppu Saksassa

Ja otsikko johtaa heti harhaan, koska Saksassa ei vietetä juhannusta. Juhannuksen olemassa olon huomasi lähinnä facebookista, joka oli ensin täynnä juhannus-toivotuksia, ja sitten oli hiljaista pari päivää. Itse vietin juhannusperjantaita ahkerasti yliopistolla (2,5 viikkoa ja hommat pitäisi olla kasassa), lauantaina sentään lähdettiin puistoon grillaamaan. Sää on tosiaan lämmin ja aurinkoinen, rusketusta on aurinkorasvasta huolimatta havaittavissa.


Puistossa grillaillu on mukavaa, etenkin kun käytössä oli Matin ja Riikan hieno Bauhausista ostettu grilli. Vähän oltiin vaan kärsimättömiä ja iskettiin grillattavat grilliin, ennen kuin se oli kunnolla lämmennyt. Mutta hyvää oli! 

 

Tänään oli Niedersachsenissa "Tag der Architektur" eli arkkitehtuurin päivä. Tapahtuma järjestettiin 3. kertaa, eri kaupungeissa oli yleisölle auki useita arkkitehtuurikohteita, joihin normaalisti ei ole yleisöpääsyä. Hannoverissakin kohteita oli kymmenkunta, minä kävin muutamassa. Huvittavaa oli huomata, että olin aikalailla ainoa oman ikäluokkani edustaja, vierailijoiden keski-ikä taisi olla enemmän 40-60v luokkaa... 

 Kappelilaajennus katoliseen kirkkoon.

 Korttelipuutarha (eikä ollut mitään Lappsetia)

 Asuinkerrostalo

Konttiin suunniteltu liikuteltava, 3 kerroksinen 21 m2 asunto. Valitettavasti jono 

oli niin pitkä, etten ehtinyt sisälle kun piti joutaa jalkapallo-otteluun! 

Mielestäni kiva konsepti, arkkitehtuurin avoimet ovet -päivä, enemmänkin olisin voinut kohteita vierailla, jos aikaa olisi ollut. Jokaisessa paikassa oli vähintään yksi projektia suunnittelut arkkitehti kertomassa kohteesta ja vastaamassa kysymyksiin. Paljon oli porukkaa liikkeellä, etenkin yhdessä uudessa kerrostalossa entisen asuntoni kulmilla. Ja meininki oli jotenki vähän ku asuntomessuilla kommentteineen "kyllä ihan tyylikäs ulospäin, mutta sisältä ei kyllä vastannut odotuksia".

Muutto!

 Muuttokuorma. Oikeasti oli vielä pari muutakin kassia. 

Kuva otettu erityisesti isää ajatellen! ;)

Muutin viime viikolla uuteen asuntoon. Vähän hullua (ja vaivalloista) muuttaa viimeiseksi 1,5 kuukaudeksi, mutta oli melkoista säätöä ensimmäisen kämpän kanssa. Alivuokrasin huoneen nuorelta parilta, jolle on kesällä syntymässä vauva. He kertoivat ensimmäisen kerran muistaakseni joulun aikaan, että meinaavat kesällä vaihtaa kaupunkia. Maaliskuussa irtisanoivat kämpän (täällä on 3kk irtisanomisaika), ja minä tietysti aloin etsiä uutta kämppää pääsiäisen jälkeen. Löysinkin kivan huoneen, ja kun kerroin aikeistani, tuumasivat kämppikset etteivät ehkä sitten muutakaan. No, se oli niin kovin epävarmaa ja kämppäkin oli virallisesti irtisanottu, että hyväksyin huoneen. Toukokuun puolessa välissä he sitten päättivät kämppään jäädä, joten mulla sitten kuitenkin olisi ollut katto pään päällä. Toisaalta, heillä on nyt sovittuna lyhyempi irtisanomisaika ja miehellä olisi työtä tarjolla heinäkuusta alkaen toisella puolella Saksaa, että epävarmaa se kuitenkin olisi ollut, saako siellä heinäkuun loppuun olla. Ja maisemanvaihdos tekee hyvää.

Mutta pakkaamisesta en tykkää, en sitten yhtään. Sisko varoitteli vaihtoon lähtiessä, että kyllä sitä tavaraa kertyy, ja niinhän sitä on kertynyt (vaikken uskonut, enkä vieläkään ymmärrä mistä kaikki on tullut)... Onneksi koulukaveri jeesasi autolla tavaroitten kanssa. Muutin 5.kerrokseen, talossa ei tietenkään hissiä. Hyvä, ettei ollut enempää tavaraa. Onneksi kotiinpaluu Suomeen tapahtuu laivalla + autolla, ei tarvitse murehtia 20kg lentorajoituksista. Terveisiä vaan vanhemmille!

 Uusi huone

Uusi asunto on ilmeltään hyvin kimppakämppä-henkinen, vuokrasin huoneen tytöltä, joka lähti Singaporeen tekemään opiskeluharjoittelua. Kämppiksenä toinen, matkailua opiskeleva tyttö. Huoneeni on iso, pienellä parvekkeella. Lisäksi kämpässä on kämppiksen huone, keittiö ja pieni kylppäri. Mutta ihan mukava tunnelma, viihdyn varmasti! Kauppamatka lyheni huomattavasti ja sain muutenkin miellyttävämmän reitin.


Ainoat kämpän miinukset liittyvät sijaintiin, talo on erittäin vilkkaan liikenneväylän varrella, joten melu on ihan kiitettävä myös öisin. Mutta eiköhän tuohon äkkiä totu. Myös yhteydet osastolle huonontuivat; ei enää suoraa ratikkaa vaan pitää kerran vaihtaa. Fyysisesti asun nyt lähempänä osastoa, mutta matkaan menee aikaa vähän enemmän. Alunperin vuokradiiliin kuului myös pyörä, mutta se hajosi pari viikkoa sitten korjauskelvottomaksi... Tyypillistä tuuriani. Mutta eipä tässä enää pitkä aika Suomeen tuloon ole, joten eiköhän sitä ilman pyörääkin pärjää!

Keittiö

Jotakin uutta opeteltavaa on aina joka kämpässä, perjantai-iltana ollessani ekaa iltaa kämpillä lähdin ulos ja jouduin palatessani jo melkein paniikkiin, kun en meinannut saada alaovea enkä asunnon ovea auki, monta minuuttia avainten kanssa sähläsin. Lauantaina tajusin, että täällä pitää kääntää avainta vasemmalle oikean sijaan... Johan helpottui oven avaaminen!

Die Lena City

Pakko vielä vähän Euroviisuihin palata, kun Lena meni ja voitti. Kaupunki meni ihan sekasin. Voiton jälkeen esim. ratikan uutisnäytöissä ei juuri muita uutisia pyörinyt.

Oltiin lauantaina "public viewing" - tapahtumassa, eli kaupungintalon aukiolla seuraamassa screeneiltä suoraa lähetystä Oslosta. Porukkaa oli paikalla kuulemma 20.000, ja melkonen ruuhka siellä kyllä oli, aukio nimittäin ei ole mikään kovin suurin. Seurana mulla oli suomalaiset Riikka ja Matti, sekä Riikan saksalainen kaveri kaverinsa kanssa. Joka puolella näkyi valkoisia t-paitoja tekstillä "Hannover für Lena 2010".

Alkulähetys meni ihan rauhallisissa merkeissä, jossain vaiheessa huomasi, että Lenan on pakko olla pian vuorossa, kun ihmisiä alkoi ilmestymään vieläkin enemmän paikalle. Lenan astellessa asemiin alkoi mieletön vislaus, mutta katsomo rauhoittui kuitenkin biisiä kuuntelemaan. Kaikki lauloivat kertsiä ihan fiilareissa mukana. Pisteiden laskun aikaan oli kyllä ihan mahtava meininki, porukan ilo tarttui pakostakin. 8-12 pisteestä taputettiin ja hurrattiin, vähemmästä buuattiin. Oli aika vaikuttavan kuulosta. Suurin riemu tietysti repesi, kun selostaja jossain vaiheessa tuumasi Lenan varmasti voittaneen. Itse lähetyksen jälkeen alkoi soimaan saksalainen hittibiisi "wir feiern die ganze Nacht" ("juhlitaan koko yö") ja Hannoverin lavajuontajat julistivat kaupunkia Lena Cityksi. Autojen torvet soivat, ja useammasta ohi ajavasta autoista kuului bassokomppia, joka oli Satelliteksi tunnistettavissa. Joka puolelta kuului myös "Lena hat gewonnen! Wuhuu!" ("Lena voitti!") tyylisiä huutoja. Sääkin oli ihan jees, vasta kotimatkalla alkoi sataa, joten en edes ehtinyt katsoa.

Hullu kun olin, suuntasin myös sunnuntaina kaupungintalolle, tällä kertaa Lenan tervetulojuhliin. Porukkaa oli lauantaihin verrattuna tuplasti, eli 40.000. Tulin sen verta myöhään paikalle, ettei mitään toivoa päästä paikalle, josta olisi saanut näköyhteyden suoraan lavalle, screenille kylläkin. Ihmiset tunki ja puski aivan mielettömästi, heti kun Lena saapui lavalle, että jos mitenkään pääsisi lähemmäksi. Vanhempien harteille nostettu pikkutyttö sanoi itku silmissä "Ich will auch Lena sehen" ("minäkin haluan nähdä Lenan"), mutta eipä päässyt isä lähemmäksi lavaa. 

Tässä pari videota (eka tunnelmointia, toka se yks biisi). Videokuva on paikoin melko epätasaista, pidin kameraa niin korkeella kun kättä riitti ja otin samalla tönimisiä vastaan. Ja muutenkin epämääräsiä päitä ilmestyy kuvaan sillä välin, mutta just niin kaaottista paikan päälläkin oli!





Sen jälkeen hypetys on jatkunut, Lenan "löytäjä" Steffan Raab mm. lobbaa Lenaa ihan tosissaan esiintymään ensi vuonna uudestaan, kun Lenan ansiosta voitto Saksaan 28 vuoden tauon jälkeen tuli. Myös viisukaupungista tulee kisa, Hannover tietysti Lenan kotikaupunkina haluaisi järkätä kisat (ja messukaupunkina olisi tilallisetkin resurssit), lisäksi halukkuuteensa ovat ilmaisseet Berliini, Hampuri ja Köln. Saapas nähdä, kuinka käy!

Lena - Ein Star für Oslo aus Hannover

Katsoin eilen Euroviisujen 1.semifiinaalia, arvattavissahan se oli, ettei Suomi jatkoon mene. Saksa sen sijaan on rahojensa turvin vuorossa vasta lauantain varsinaisessa finaalissa. 

Saksan edustaja on tänä vuonna 19-vuotias abiturientti Lena Hannoverista, kappaleella "Satellite". Eli täällä kotikaupungissaan ollaan (ainakin HAZ sanomalehdessä, mistä tekstin otsikkokin lainattu) melko täpinöissä, Lenalle on viisujen ennakkosuosikin mantteliakin soviteltu. Viisuedustajaksi Lena päätyi "Unser Star für Oslo" tv-kilpailun kautta, ilmeisesti vähän idols-henkeen etsittiin viisuesittäjää. Biisi valittiin erikseen, eli esittäjä ja biisi eivät kulkeneet käsi kädessä niin kuin Suomessa. Varsinaista aikaisempaa esiintymiskokemusta Lenalla ei ollut. 

Hypetyksestä kertoo sekin, että Lena julkaisi nyt toukokuussa albumin, joka singahti heti kärkilistoille. Albumilta nousi 3 singleä yhtä aikaa Saksan top 5 listalle, samaan saavutukseen ei kuulemma ole kukaan aikaisemmin päässyt, ei edes Beatlesit.

Hannover on tietysti Lenan menestyksestä mielissään, ja lauantaina on luvassa kaupungin sponssaama ulkoesitys Euroviisuille. Pitääköhän mennä paikalle?

Jazzia ja ilotulituksia

Helatorstai on saksaksi Christi Himmelfahrt eli "Kristuksen taivaaseenajo" suoraan käännettynä (musta se on jotenki koominen nimi, saksaksi siis). Ja tietysti vapaapäivä. Hannoverissa monivuotinen helatorstain perinne on jazzilmaiskonsertti kaupungintalon edessä, samalla päivä on täkäläinen isänpäivä. Isänpäivän perinteeseen kuuluu että miehet kerääntyvät yhdessä juomaan kaupungille, oli osittain aika riehakasta jengiä liikkeellä!


Sää on ollut poikkeuksellisen kylmää täällä, aurinkoa ei ole ennen tätä aamua pitkään aikaan näkynyt. Myös lämpötilat ovat olleet +10 asteen pinnassa, paksumpi syystakki pääsi uudelleen käyttöön. Asunnon lämmityskin piti kääntää uudelleen päälle, vaikka pari viikkoa sitten täällä oli jo kovin kesäinen meininki. 


Myös helatorstaina oli vähän viileää. Minä kävin jazzia kuuntelemassa, saksalaisen (koulukaverini) Corinnan ja perheensä kanssa. Porukkaa oli ihan kohtuullisesti liikkeellä, mutta jos sää olisi ollut lämpimämpi niin olisi varmaan ollut reilusti enemmän. Jazzeilun päätteeksi sain kutsun Corinnan perheen luokse grillaamaan, otin tietysti kutsun vastaan. Ilta olikin tosi mukava! Saksalainen grillaus tarkoitti lihaa (kyljyksiä ja makkaroita) sekä perunasalaattia, olutta unohtamatta. 

Eilen alkoivat Hannoverissa joka vuonna järjestettävät (tämä vuosi on 20.) kansainväliset ilotulituskisat. Kisat pidetään barokkipuutarha Herrenhäuser Gärtenissä kesän mittaan, ensimmäisenä oli vuorossa Saksa. Myös mm. Ruotsi kisaa tänä vuonna, mutta vasta syyskuussa, kun olen jo takaisin Suomessa. Tällä kertaa ostin ihan lipun, viime kerralla ilotulituksia kurkittiin muurin takaa. Mukava oli olla muurien sisäpuolella! Mentiin paikalle pari tuntia etukäteen (että saa hyvät paikat). Ennen ilotulitusten alkua oli puistossa kaikenlaista oheisesiintymistä, mm. hevosratsastusnäytös ja puujaloilla kulkeva, playbackinä laulava bändi. Monella oli picknik-korit ja viltit mukana, kylmästä säästä huolimatta.

Itse ilotulitus kesti 25 minuuttia ja oli musiikilla säestetty. Hieno show! Kahden viikon päästä vuorossa on Australia, silloin taidan kuitenkin tyytyä muurin ulkopuoleiseen katsomoon.

Die Erste Mai

Johan siitä vapusta on yli viikko, mutta sellaista kiirettä on alkanut yliopiston kanssa pitää, ettei ole ollut energiaa tänne päivitellä. Eikä paljoa päivittämistä vapusta ole, ei ne täällä sitä juurikaan vietä. Vappuaattona on paljon bileitä "Tanzen im Mai" eli "toukokuun tanssit", mutta kaikki kaverit tuntuivat olevan reissussa, niin ei tullut yksinkään baarin lähdettyä. Eikä muutenkaan musta vappuun kuulu baareilu. 

"Festarikansaa"

Übercool Café-Mobil. 

Vappupäivä on täällä paljon poliittisemman tuntuinen kuin Suomessa, kyseisenä päivänä järkättiin paljon mielenosoituksia, pidettiin puheita ja marsseja jne. On niitä tietysti Suomessakin, mutta siellä vappu kuitenkin on nykyään enemmän opiskelijajuhla. Vappupäivänä oli myös Linden-Nordin kaupunginosassa ilmaiskonserttitapahtuma, vanhalla teollisuusalueella, joka on muunnettu jonkinnäköiseksi (vaihtoehtoiseksi) kulttuurikeskukseksi. Faust nimeltään, yhden koulukaverin mukaan siellä on myös parhaat elävän musiikin bileet. Ehkä vähän saman tyyppinen konsepti kuin Helsingin Kulttuurikeskus Korjaamolla. 

 Lasten ohjelmaa.

 Ihme-joki ja Ihmezentrum (ihan oikeita nimiä!)

Tein sitten kävelyretken alueelle itsekseni (kaverit oli edelleen reissussa), ja ekat vaikutelmat oli, että saavuin festareille! Porukkaa istui tallotulla nurmella vieri vieressä, monella oli melkoiset grillaukset käynnissä. Yksi esiintymislava kaiken keskellä, pieniä ruokakojuja ympäri aluetta, ruokatarjontaa laidasta laitaan. Yhdessä nurkassa Biergarten, tietysti. Ja mielettömät jonot joka paikkaan. Itse jonotin 15 min. yhtä nutella-täytteistä lättyä, mutta oli se sen arvoista. Nam! Kuten kuvista näkyy, oli vappupäivä aurinkoinen, ja kohtuu lämmin ~16 astetta. Sen jälkeen onkin ollut harmaata ja kylmää, piti oikeen laittaa asunnon lämmityskin takaisin päälle kun alkoi vilu käymään...

Myös ensimmäiset (ja ainoat) vappupallot näin Faust-niityllä. 

Grillausta puistossa

Keskiviikkona oli yllärigrillaukset erään tytön synttäreiden vuoksi. Päivä oli ihanan lämmin ja illallakin tarkeni ihan hyvin istua puistossa. Georgengartenissa sijaitsevan Wilhem Busch Museumin edessä olevan puisto on suosituin grillauspaikka - keskiviikkonakin oli paljon jengiä. Palokuntakin vieraili paikalla, joku oli nerokkaasti kaatanut hehkuvia hiiliä roskikseen, joka tietysti sitten syttyi palamaan. Meidän jengistä kävi tytöt tarjoilemassa palomiehille synttärikakkua, näkyi maistuvan!

Sunnuntaikävely

Sunnuntaina oli taas ihan mielettömän hieno ilma: sininen taivas, aurinko paistoi ja lämmintä riitti. T-paidalla olisi tarjennut mainiosti, minä puin varovaisena ulos lähtiessä takin päälle, ihan turhaan. Tein kävelyretken Georgengartenissa, joka sijaitsee kaupungin barokkipuutarhan, Herrenhäuser Gärtenin vieressä. Toisin kuin Herrenhäuser Gärteniin, Georgengarteniin on vapaa pääsy, ja se onkin suosittu ulkoilualue.

Olen koko vuoden kulkenut Stadtbahnilla Georgengartenin ohi osastolle, mutten ennen tätä viikkoa (kevätaurinko saa tekemään kaikenlaista selkeästi) ole tullut kunnolla kävelleeksi puistossa. Alkukeväästä kun Üstra lakkoili, poljin pyörällä kouluun blogin bannerissakin näkyvän, melko vaikuttavan, puukujan läpi (joka on jonku 2 km pitkä), mutta vasta nyt harhauduin sivupoluille.

Puisto on hyvin viehättävä, rakennettu 1800-luvulla englantilaisen tyylin mukaan mutkittelevine hiekkapolkuineen  ja vesiaiheineen: löytyi lampea ja pikku kanaaleja ja niitä ylittäviä siltoja. Puistossa on myös pieni temppeli, joka on omistettu Gottfried Leibnizille, merkittävälle saksalaiselle (hannoverilaiselle) tiedemiehelle 1700-luvulta. Leibnizin mukaan on muuten nimetty myös yliopisto, jota käyn ja Hannoverin "ruokatavaramerkki" eli voikeksit! 

Sunnuntaina puistossa riitti jengiä. Näin mm. lenkkeilijöitä, koiran ulkoiluttajia, grillaajia, piknikkiä pitäviä, auringonottajia, petanquen pelaajia, hevoskärryillä kyytiä tarjoavia kuskeja, pyöräilijöitä, rullaluistelijoita, fresbee-pelaajia ja nuoralla kävelijöitä... Minä keskityin kävelyyn ja vähän siinä sivussa kuvien ottamiseen.

Hannoverin messut

Mistä tietää Hannoverissa että kevät on käsillä? Jokavuotiset Hannover Messe messut järjestetään, tänä vuonna kyseiset messut olivat tällä viikolla. Kyseessä on iso teollisuuden alan tapahtuma, jonne saapuu osallistujia ympäri maailmaa. Messut ovat jo ilmeisesti hyvin perinteiset, mummoni totesi kerran vaihtokaupungistani puhuttaessa "Siihen loppui meidän perheen vapun vietto kun E. (vaari) alkoi kulkea Hannoverin messuilla" (60-lukua). 

Ei kyseinen tapahtuma minun elämääni nyt ihan hirveästi liikuttanut ole, mutta kyllä sen on julkisilla liikuttaessa huomannut. Stadtbahnissa tuttujen kuulutusten rinnalla on tällä viikolla kuultu englantia. Esim. "Kröpcke, Stadtmitte. Bitte hier für Hauptbahnhof aussteigen" kuulutusta seurasivat sanat "Please exit here for the Central Station". Tällä viikolla on myös ollut käytössä extralinjoja, jotka ovat vain messujen muiden suurtapahtumien aikana käytössä. Messualueelle pääsee vaikkapa Aegilta: "Aegiedientorplatz. Achtung, die Türen öffnen links. Bitte hier für die Messe Bahn umsteigen." eli "The doors will open on the left side. Please change here for the exhibition trains". Jotenkin heti paljon kansainvälisempi meininki, eikö? ;)

Ja olipa täällä meillä kämpässä viikkoasukkina Vivien niminen tyttö, joka opiskelee Leibzigissa japanologiaa (onko se edes sana?) ja tuli messuille keikkahommiin, erityisesti japanilaisten liikemiesten kanssa työskentelemään. Tosin kuulemma tuhkapilvet uhkasivat vaikeuttaa heidänkin messuille pääsyä. Ilmeisesti kuitenkin pääsivät, sillä Vivieniä ei paljon asunnolla näkynyt, päivät tuntuivat olevan pitkiä kaikkinen protokollan mukaisine illanviettoineen japanilaisten kanssa.  

Kuvat ovat viime marraskuulta kun Ville oli täällä käymässä - silloin valtavalla messualueella oli hyvin autiota ja tyhjää.

Grillikausi avattu

Kevät saapuu hiljalleen Hannoveriin, alkuviikosta oli pari oikein kaunista ja aurinkoista päivää. Puissa havaittu vihreitä lehden alkuja. Nyt on tuttu harmaa palannut ja ilmakin viilennyt (~10 astetta), aurinko kuitenkin pilkahtelee satunnaisesti. Eilen avattiin grillikausi, Aikon luona erään opiskelija-asuntolan luhtikäytävässä. Ulkona tarkeni istua kunhan oli takki ja kaulaliina (ja lapaset loppuillasta). 

Grilliksi kävi mm. kukkalaatikko! Minä grillasin sieniä (tietysti) sinisellä Castello-täytteellä, yllättäen Aurajuustoa ei kaupasta löytynyt. Sääli, sillä Castello oli vähän turhan pehmeää ja suli liian äkkiä, mutta ihan hyvää se silti oli! Muille tuntui sienet olevan grilliuutus, mutta nopeasti ne sienet hävisivät eli maistui. Pekoni jäi tällä kertaa (tarkoituksella) kauppaan.