Die Lena City

Pakko vielä vähän Euroviisuihin palata, kun Lena meni ja voitti. Kaupunki meni ihan sekasin. Voiton jälkeen esim. ratikan uutisnäytöissä ei juuri muita uutisia pyörinyt.

Oltiin lauantaina "public viewing" - tapahtumassa, eli kaupungintalon aukiolla seuraamassa screeneiltä suoraa lähetystä Oslosta. Porukkaa oli paikalla kuulemma 20.000, ja melkonen ruuhka siellä kyllä oli, aukio nimittäin ei ole mikään kovin suurin. Seurana mulla oli suomalaiset Riikka ja Matti, sekä Riikan saksalainen kaveri kaverinsa kanssa. Joka puolella näkyi valkoisia t-paitoja tekstillä "Hannover für Lena 2010".

Alkulähetys meni ihan rauhallisissa merkeissä, jossain vaiheessa huomasi, että Lenan on pakko olla pian vuorossa, kun ihmisiä alkoi ilmestymään vieläkin enemmän paikalle. Lenan astellessa asemiin alkoi mieletön vislaus, mutta katsomo rauhoittui kuitenkin biisiä kuuntelemaan. Kaikki lauloivat kertsiä ihan fiilareissa mukana. Pisteiden laskun aikaan oli kyllä ihan mahtava meininki, porukan ilo tarttui pakostakin. 8-12 pisteestä taputettiin ja hurrattiin, vähemmästä buuattiin. Oli aika vaikuttavan kuulosta. Suurin riemu tietysti repesi, kun selostaja jossain vaiheessa tuumasi Lenan varmasti voittaneen. Itse lähetyksen jälkeen alkoi soimaan saksalainen hittibiisi "wir feiern die ganze Nacht" ("juhlitaan koko yö") ja Hannoverin lavajuontajat julistivat kaupunkia Lena Cityksi. Autojen torvet soivat, ja useammasta ohi ajavasta autoista kuului bassokomppia, joka oli Satelliteksi tunnistettavissa. Joka puolelta kuului myös "Lena hat gewonnen! Wuhuu!" ("Lena voitti!") tyylisiä huutoja. Sääkin oli ihan jees, vasta kotimatkalla alkoi sataa, joten en edes ehtinyt katsoa.

Hullu kun olin, suuntasin myös sunnuntaina kaupungintalolle, tällä kertaa Lenan tervetulojuhliin. Porukkaa oli lauantaihin verrattuna tuplasti, eli 40.000. Tulin sen verta myöhään paikalle, ettei mitään toivoa päästä paikalle, josta olisi saanut näköyhteyden suoraan lavalle, screenille kylläkin. Ihmiset tunki ja puski aivan mielettömästi, heti kun Lena saapui lavalle, että jos mitenkään pääsisi lähemmäksi. Vanhempien harteille nostettu pikkutyttö sanoi itku silmissä "Ich will auch Lena sehen" ("minäkin haluan nähdä Lenan"), mutta eipä päässyt isä lähemmäksi lavaa. 

Tässä pari videota (eka tunnelmointia, toka se yks biisi). Videokuva on paikoin melko epätasaista, pidin kameraa niin korkeella kun kättä riitti ja otin samalla tönimisiä vastaan. Ja muutenkin epämääräsiä päitä ilmestyy kuvaan sillä välin, mutta just niin kaaottista paikan päälläkin oli!





Sen jälkeen hypetys on jatkunut, Lenan "löytäjä" Steffan Raab mm. lobbaa Lenaa ihan tosissaan esiintymään ensi vuonna uudestaan, kun Lenan ansiosta voitto Saksaan 28 vuoden tauon jälkeen tuli. Myös viisukaupungista tulee kisa, Hannover tietysti Lenan kotikaupunkina haluaisi järkätä kisat (ja messukaupunkina olisi tilallisetkin resurssit), lisäksi halukkuuteensa ovat ilmaisseet Berliini, Hampuri ja Köln. Saapas nähdä, kuinka käy!

Lena - Ein Star für Oslo aus Hannover

Katsoin eilen Euroviisujen 1.semifiinaalia, arvattavissahan se oli, ettei Suomi jatkoon mene. Saksa sen sijaan on rahojensa turvin vuorossa vasta lauantain varsinaisessa finaalissa. 

Saksan edustaja on tänä vuonna 19-vuotias abiturientti Lena Hannoverista, kappaleella "Satellite". Eli täällä kotikaupungissaan ollaan (ainakin HAZ sanomalehdessä, mistä tekstin otsikkokin lainattu) melko täpinöissä, Lenalle on viisujen ennakkosuosikin mantteliakin soviteltu. Viisuedustajaksi Lena päätyi "Unser Star für Oslo" tv-kilpailun kautta, ilmeisesti vähän idols-henkeen etsittiin viisuesittäjää. Biisi valittiin erikseen, eli esittäjä ja biisi eivät kulkeneet käsi kädessä niin kuin Suomessa. Varsinaista aikaisempaa esiintymiskokemusta Lenalla ei ollut. 

Hypetyksestä kertoo sekin, että Lena julkaisi nyt toukokuussa albumin, joka singahti heti kärkilistoille. Albumilta nousi 3 singleä yhtä aikaa Saksan top 5 listalle, samaan saavutukseen ei kuulemma ole kukaan aikaisemmin päässyt, ei edes Beatlesit.

Hannover on tietysti Lenan menestyksestä mielissään, ja lauantaina on luvassa kaupungin sponssaama ulkoesitys Euroviisuille. Pitääköhän mennä paikalle?

Frau Holmila ja saksalainen tapakulttuuri

Saksa ei todellakaan ole mikään Japani kohteliaisuusasioissa, mutta arkipäivän kohteliaisuuksia ja muita ns. "hyviä tapoja" on kuitenkin enemmän käytössä kuin Suomessa, ainakin minun mielestäni. Muuten saksalaiset ovat aika suorasukaista porukkaa, joskus ihan töykeitäkin. Monessa tilanteessa, missä Suomessa kuiskailtaisiin nurkassa ja luotaisiin paheksuvia katseita, annetaan Saksassa suoraa palautetta. Tiedä sitten, kumpi on mielyttävämpi tapa... Tässä listaus siitä, mitä olen 8 kuukauden aikana kohdannut.

1. Frau Holmila. Viralliset kirjeet (pankilta, yliopistolta tulevat) on aina osoitettu Frau Leena Holmilalle. Aina. Jos olisin mies, Fraun tilalla olisi tietysti Herr. Alkuun tämä oli minusta hieman hämmentävää, Frau käännettynä tarkoittaa kuitenkin rouvaa. Neiti on Fräulein, mutta se on ilmeisesti  niin vanhanaikainen, ettei sitä käytetä. Joten naiset, siviilisäätyyn katsomatta, ovat rouvia. Kaupan työntekijöiden kylteissä lukee myös aina Herr X tai Frau X, siinä missä Suomessa on koko nimi tai etunimen ensimmäinen kirjain.

2. Teitittely. Täällä teititellään, mutta välillä on vähän vaikea tietää, ketä pitää teitellä ja ketä ei. Teitittelyikä alkaa lukiossa, siihen asti opettajat sinuttelevat oppilaita (mutta oppilaat tietysti teitittelevät). Kaupassa, pankissa ja kaikissa virallisissa paikoissa teitellään. Yliopistolla olen huomannut käytännön olevan vähän vaihteleva. Ikäluokkaan 50+ kuuluvat proffat ja assarit teitittelevät opiskelijoita, mutta nuoremmat assarit saattavat sinutella. Nyt olen kurssilla, jossa assarit sinuttelee ja proffa teitittelee, niin hulluna pitää skarpata, ketä teitittelee, kun en epäkohteliaskaan halua olla. Toisaalta sellaisen teitittely, jota voisin sinutella, tuntuu hullulta. Eikä silloin välttämättä edes korjata, että voit sinutella, kun ulkomaalaisen ei oleteta tajuavan kaikkea. 

Hulluin teitittely minusta on se, että mainoksissa ja lehdissä teititellään lukijaa. Eli siinä missä Suomessa lukisi "Osta uusi auto" on se Saksassa "Ostakaa uusi auto". Naistenlehdissä käytetään sinuttelua ja teitittelyä sekaisin, samassa lehdessä esiintyy artikkeleita, joissa osassa yleensä lukijaa teititellään ja osassa sinutellaan... 

Aluksi minulla oli teitittelyn muistamisen lisäksi vaikeuksia Te sanan kanssa, sillä koulussa sitä ei juuri tarvinnut käyttää, enkä esim. muistanut mikä on "Teidän" (eri kuin monikon 2.persoona). Siinä sitten yritin aina keksiä kiertoteitä asioiden ilmaisuun... Mutta jotenkin teitittelyyn on jo tottunut, kun kävin Suomen konsulaatissa passia hakemassa, tuntui hieman omituiselta sinutella (suomalaista) virkailijaa, saksalaisten kanssa ei niin voisi toimia.

3. Kavereiden tervehtiminen. Saksalaisten kavereitten tervehtiminen toistuu aina samalla kaavalla: ensiksi huudetaan "hallo" tms., sitten halataan ja kysytään "wie geht's", vastauksena "gut, und dir?" (mitä kuuluu, kiitos hyvää, entäs itsellesi?). Tosin suomalaiselle tyypilliseen tapaan useimmiten luistan halauskohdasta, ei kai sitä nyt JOKA päivä tarvi halata kun näkee... ;) Saksalaiset tosiaan tekee sen aina. Myös kuulumisten kysymykseen on oikeasti tapana vastata vain "gut" tms., sekään ei ikinä multa luonnistu vaan pitää jonkinlainen selityslause siihen väkertää lisäksi.

4. Kavereiden hyvästeleminen. Sitten kun lähdetään kotiin, kuuluu moi moin (ja sen halauksen) lisäksi toivottaa jotakin. Minun korvaani toivotukset kuulostivat alkuun kamalan formaalilta: "ich wünsche dir noch einen schönen Tag / Abend / schönes Wochenende" (toivotan sinulle mukavaa päivää / iltaa / viikonloppua) "Viel Erfolg / Spass" (paljon lykkyä, pidä hauskaa) "Mach's gut" jne. (pärjäile), mutta nyt niitä osaa jo itekin ihan suvereenisti heitellä.

5. Sähköposti / tekstiviestiallekirjoitukset. Sähköpostit ja tekstarit kuuluu aina allekirjoittaa nätisti, myös toivotuksin, ja tämä koskee myös kavereille lähetettäviä viestejä. Kavereille allekirjoitetaan "liebe Grüsse" (rakkain terveisin). Sitä käytetään ihan kamalasti, myös ihan vaan koulukavereiden kesken, mikä on jotenki musta hassua, kun ei niitä kaikkia oikeesti niin kovin hyvin tunne. Muita versioita ovat "schöne Grüsse" (parhain terveisin) "viele Grüsse" (monin terveisin) "mit freundlichen Grüssen" (ystävällisin terveisin) tai ihan vaan "Gruss" (terveisin).

6. Guten Apetit. Tämä nyt ei ole mikään saksalainen erikoisuus, mutta täälläkin toivotetaan hyvää ruokahalua ennen ateriointia. Aina.

7. Gesundheit eli terveydeksi! Sanotaan aina kun joku aivastaa. Olen kuullut Gesundheitia huudettavan huoneesta toiseen, kun aivastaja ja toivottaja ovat eri huoneessa. Myös eräällä vierailuluennolla joku lähistöllä aivasti ja heti perään kuului kuiskattu Gesundheit. Tämä toivotus on muhunkin jo automatisoitunut. Toivotuksesta pitää aina myös kiittää joten koko tapahtumasarja menee suunnilleen näin: "Atshuu!" "Gesundheit!" "Danke". 

Sano hep, jos tänne asti pääsit, aiheesta riittikin tarinaa...

Jazzia ja ilotulituksia

Helatorstai on saksaksi Christi Himmelfahrt eli "Kristuksen taivaaseenajo" suoraan käännettynä (musta se on jotenki koominen nimi, saksaksi siis). Ja tietysti vapaapäivä. Hannoverissa monivuotinen helatorstain perinne on jazzilmaiskonsertti kaupungintalon edessä, samalla päivä on täkäläinen isänpäivä. Isänpäivän perinteeseen kuuluu että miehet kerääntyvät yhdessä juomaan kaupungille, oli osittain aika riehakasta jengiä liikkeellä!


Sää on ollut poikkeuksellisen kylmää täällä, aurinkoa ei ole ennen tätä aamua pitkään aikaan näkynyt. Myös lämpötilat ovat olleet +10 asteen pinnassa, paksumpi syystakki pääsi uudelleen käyttöön. Asunnon lämmityskin piti kääntää uudelleen päälle, vaikka pari viikkoa sitten täällä oli jo kovin kesäinen meininki. 


Myös helatorstaina oli vähän viileää. Minä kävin jazzia kuuntelemassa, saksalaisen (koulukaverini) Corinnan ja perheensä kanssa. Porukkaa oli ihan kohtuullisesti liikkeellä, mutta jos sää olisi ollut lämpimämpi niin olisi varmaan ollut reilusti enemmän. Jazzeilun päätteeksi sain kutsun Corinnan perheen luokse grillaamaan, otin tietysti kutsun vastaan. Ilta olikin tosi mukava! Saksalainen grillaus tarkoitti lihaa (kyljyksiä ja makkaroita) sekä perunasalaattia, olutta unohtamatta. 

Eilen alkoivat Hannoverissa joka vuonna järjestettävät (tämä vuosi on 20.) kansainväliset ilotulituskisat. Kisat pidetään barokkipuutarha Herrenhäuser Gärtenissä kesän mittaan, ensimmäisenä oli vuorossa Saksa. Myös mm. Ruotsi kisaa tänä vuonna, mutta vasta syyskuussa, kun olen jo takaisin Suomessa. Tällä kertaa ostin ihan lipun, viime kerralla ilotulituksia kurkittiin muurin takaa. Mukava oli olla muurien sisäpuolella! Mentiin paikalle pari tuntia etukäteen (että saa hyvät paikat). Ennen ilotulitusten alkua oli puistossa kaikenlaista oheisesiintymistä, mm. hevosratsastusnäytös ja puujaloilla kulkeva, playbackinä laulava bändi. Monella oli picknik-korit ja viltit mukana, kylmästä säästä huolimatta.

Itse ilotulitus kesti 25 minuuttia ja oli musiikilla säestetty. Hieno show! Kahden viikon päästä vuorossa on Australia, silloin taidan kuitenkin tyytyä muurin ulkopuoleiseen katsomoon.

Bergen-Belsen

Äitienpäiväksi oli meille vaihtareille järkätty hilpeää ohjelmaa: retki keskitysleirille Bergen-Belseniin. Leiri sijaitsee melko lähellä Hannoveria, n. tunnin automatkan päässä. Bergen-Belsenissä ei ollut kaasukammioita, leirillä kuoltiin aliravitsemukseen ja kulkutauteihin, kuten lavantautiin. Myös loisia oli ollut mielettömästi, minkä takia kaikki parakit poltettiin heti sodan jälkeen, joten rakennuksia ei Bergen-Belsenissä ole jäljellä. Muutamia parakin runkoja kuitenkin on rekonstruoitu, jotta mittakaavasta saa käsityksen. Huikeat 50 cm2 per henki oli tilaa. Parakeissa ei ollut mitään huonekaluja, ei edes sänkyjä. Kun britit saapuivat, leirillä oli 10 000 ruumista lojumassa ympäriinsä, kun vangeilla ei ollut enää voimia hautaamiseen.

Naisten leirin yhden parakin rekonstruktio

Vesiallas, takana sijaitsi parakki 9

 

Nyt alue on ihan metsittynyt, vaikka leirin aikana alueella ei ollut paria puuta lukuunottamatta yhtään kasvillisuutta. Alueella on joka puolella valtavia massahautoja, joissa luki tekstejä "tässä lepää 5000 ihmistä", sekä erilaisia muistomerkkejä uhreille. 

Hieman ironisesti alueen välittömässä läheisyydessä sijaitsee sotilasharjoitusalue, joka on nykyään Naton käytössä ja on euroopan suurin sotilasharjoitusalue. Myös SS-joukot harjoittelivat samalla alueella aikoinaan. Oppaamme tuumasi, että eilen oli ensimmäinen kerta, kun vieraili leirillä niin ettei alueelta kuulunut mitään harjoittelun ääniä... 

 "Tässä lepää 5000 kuollutta - huhtikuu 1945"

 

Meillä kävi myös melkoinen tuuri, leirin sulkemisesta on tänä vuonna kulunut 65 vuotta, ja tähän liittyen oli leiriltä selviytynyt herra Moshe Nordheim kertomassa oman tarinansa, ihan sattumalta samana päivänä. Syntyjään hollantilainen Nordheim oli leirille tullessaan 9-vuotias. Hän oli syntynyt Amsterdamissa, isä lääkäri, joka omisti oman praktiikan, perheellä oli iso talo Amsterin varrella ja palvelijoita, Nordheim kävi Montessorikoulua, eli aika edistyksellinen perhe ja asiat hyvin. Päätyivät vuonna 1943 Bergen-Belseniin (kahta pienintä sisarusta lukuunottamatta, jotka piilotettiin ei juutalaisiin perheisiin). 

 Leirin pienoismalli

Hurjia tarinoita Nordheim kertoi, kuinka leirissä lojuvat ruumiit olivat ihan tavallisia, eivätkä ne liikuttaneet, jos ei ollut tuttu kyseessä. Päivittäinen ruoka-annos oli 2cm leipää. Hurjin tarina oli ehkä, kun Nordheim sairastui umpisuolentulehdukseen. Isä lääkärinä ymmärsi mistä on kyse, varma kuolema, jos ei leikata. Leirissä oli juutalainen kirurgi, joka pojan leikkasi, tavallisella veitsellä ja ilman puudutusta. Äiti oli todennut Nordheimille "älä huuda, älä itke", ja poika totteli. Haavan parantuminen kesti yli vuoden. Nordheim selvisi kuitenkin hengissä, äitinsä ja siskonsa myös. Isä kuoli lavantautiin heti vapautumisen jälkeen. Äiti vei lapset (myös sodan ajaksi piilotetut lapset) Palestiinaan, ja elävät kaikki siellä edelleen.

Oli kyllä jotenkin ihan mieletöntä kuunnella Moshe Nordheimin tarinoita, oli varmasti vaikuttavinta koko retkessä. Ei ehkä ihan heti tule vastaavaa tilannetta.

Dokumentationszentrum

 

 Bergen-Belseniin on myös rakennettu aika vasta uusi muistomuseo, joka on saanut myös Niedersachsenin arkkitehtuuripalkinnon. Arkkitehdit ovat saksalaisia (Jürgen Engel Architekten) Mielestäni aika hieno oli!

Die Erste Mai

Johan siitä vapusta on yli viikko, mutta sellaista kiirettä on alkanut yliopiston kanssa pitää, ettei ole ollut energiaa tänne päivitellä. Eikä paljoa päivittämistä vapusta ole, ei ne täällä sitä juurikaan vietä. Vappuaattona on paljon bileitä "Tanzen im Mai" eli "toukokuun tanssit", mutta kaikki kaverit tuntuivat olevan reissussa, niin ei tullut yksinkään baarin lähdettyä. Eikä muutenkaan musta vappuun kuulu baareilu. 

"Festarikansaa"

Übercool Café-Mobil. 

Vappupäivä on täällä paljon poliittisemman tuntuinen kuin Suomessa, kyseisenä päivänä järkättiin paljon mielenosoituksia, pidettiin puheita ja marsseja jne. On niitä tietysti Suomessakin, mutta siellä vappu kuitenkin on nykyään enemmän opiskelijajuhla. Vappupäivänä oli myös Linden-Nordin kaupunginosassa ilmaiskonserttitapahtuma, vanhalla teollisuusalueella, joka on muunnettu jonkinnäköiseksi (vaihtoehtoiseksi) kulttuurikeskukseksi. Faust nimeltään, yhden koulukaverin mukaan siellä on myös parhaat elävän musiikin bileet. Ehkä vähän saman tyyppinen konsepti kuin Helsingin Kulttuurikeskus Korjaamolla. 

 Lasten ohjelmaa.

 Ihme-joki ja Ihmezentrum (ihan oikeita nimiä!)

Tein sitten kävelyretken alueelle itsekseni (kaverit oli edelleen reissussa), ja ekat vaikutelmat oli, että saavuin festareille! Porukkaa istui tallotulla nurmella vieri vieressä, monella oli melkoiset grillaukset käynnissä. Yksi esiintymislava kaiken keskellä, pieniä ruokakojuja ympäri aluetta, ruokatarjontaa laidasta laitaan. Yhdessä nurkassa Biergarten, tietysti. Ja mielettömät jonot joka paikkaan. Itse jonotin 15 min. yhtä nutella-täytteistä lättyä, mutta oli se sen arvoista. Nam! Kuten kuvista näkyy, oli vappupäivä aurinkoinen, ja kohtuu lämmin ~16 astetta. Sen jälkeen onkin ollut harmaata ja kylmää, piti oikeen laittaa asunnon lämmityskin takaisin päälle kun alkoi vilu käymään...

Myös ensimmäiset (ja ainoat) vappupallot näin Faust-niityllä. 

Internationaler Hochschulball

Lauantaina oli yliopiston järkkäämä Hochschulball. Pukeuduttiin hienosti ja lähdettiin juhliin. Oli kivaa! Vähän rauhallisemmat bileet (ja hiljeni ehkä vähä liianki ajoissa) mutta mukavaa vaihtelua perus Erasmus-bileille. Paikkana oli yliopiston päärakennuksen (entinen linna) hieno, iso ja korkea aula. Tykkään ihan tosi paljon paikan valaistusratkaisusta, katosta roikkuvista "hehkulampuista". On näyttävä ihan päiväsaikaankin. 

Tarjolla oli ruokaa (oli hyvää), musiikkia ja tanssia. Saksalaiseen tyyliin alkuillan ohjelma oli hyvin jäsennelty, paikalla käyntiin yliopistourheilun tanssikurssin tanssikilpailu, ihan pitkän kaavan mukaan. Joidenkin mielestä vähän turhankin pitkän kaavan mukaan, mutta oli sitä ihan hauska katsoa. Ainoa hieman iltaa haitannut asia oli kotona tehty päätös laittaa kohtuu vähäiselle sisäänajolle jääneet korkkarit jalkaan. Loppuillasta oli kävely aika jäykkää ja hidasta, aamullakin vielä särki jalkoja ja varpaita koristi parit rakot. No, mites se menikään, kauneuden eteen pitää kärsiä.

 

  

  

  

  

  

  

 

Oktoberfest

Hannoverissa on nyt viikon ajan ollut käynnissä paikallinen Oktoberfest ja juhlat jatkuvat vielä tämän viikon. Suurin Oktoberfest järjestetään vuosittain Münchenissä, mutta sinne ei edes harkittu lähtöä. Sen sijaan piti täällä käydä, kerta semmonen järjestetään. Hannoverissa kävijöitä on ilmeisesti noin miljoona (Münchenissä n.6 milj). Sää on koko viikon ollut melko harmaa ja kylmä, sunnuntaina pilkahti kuitenkin vähän aurinkoakin.

Perjantaina käytiin jo alueen nurkassa bratwurstit syömässä, nyt kateltiin vähän enemmän. En oikein tiedä, mitä olin odottanut, mutta olin ehkä hieman yllättynyt. Ihan kun olisi tivoliin mennyt. Kaikenlaisia huvilaitteita oli paljon, kaikkea karusellistä vuoristorataan. Samoin ruokakojuja: currywurstia, ranskalaisia, voileipiä, creppejä, paahdettuja manteleita, piparkakkuja jne. Tivolitunnelmaa vahvistivat vielä onnennaru- ja arpakojut, palkintoina pääasiassa mielettömän kokoisia pehmoeläimiä. Itse olut oli oikeasti jotenkin aika piilossa, ja meidän seurue jätti oluet tällä kertaa kokonaan väliin. Porukkaa oli liikkeellä paljon, erityisesti lapsiperheitä.

Mutta currywurstit piti meidänkin maistaa.

Oktoberfest

Laura, Aiko, Annika, Pzemek

Abby, Laura ja Currywurst

Currywurst-annos. En kyllä saanut lautasta tyhjäksi, sen verta tuhtia oli.

Viikonloppu

Sää on täällä jo melkolailla Suomen syksyn oloista (paitsi että siellä on kuulemma nyt NIIN lämmintä), harmaata ja sateista (ilmeisen tyypillistä Hannoverille). Päivällä voi kuitenkin olla vielä n. 20 astetta lämmintä.

Saksassa on isot paikalliset eduskuntavaalit kuun lopulla, ja ilmeisesti osittain siihen liittyen järjesti uusnatsipuolue vuosittaisen mielenosoituksen Hannoverissa. Olin kuullut miekkarista etukäteen, mutta se, mitä en tiennyt oli että mielenosoitus järjestettiin tässä ihan kotikulmillani. Koko lauantai-iltapäivän kuului siis melkoinen mekkala ulkoa, vaikka varsin rauhallisesti mielenosoitus sujuikin. Poliiseja oli ilmeisesti liikkellä noin 2000, mielenosoittajia n.300. Samana päivän aamuna oli keskustassa järjestetty vastamielenosoitus, osallistujia n. 3000, ja poliisi halusi pitää mielenosoittajat erillään mellakoiden estämiseksi. Marssialue eli asuinalueemme siis blockattiin aika täydellisesti. Itsellä ei mielenosoituksen aikaan ollut menoja, mutta kämppikseni oli ollut kaupungilla ja ei meinannut päästä asunnolle takaisin, kun on kirjoilla vanhempiensa luona eri kaupungissa (tieto ilmeisesti lukee henkilöllisyystodistuksessa), eikä siis kyennyt todistamaan poliiseille asuvansa täällä.

Sunnuntaina vuorossa oli kulttuuria, kävimme pienellä porukalla Hannoverin oopperassa katsomassa Figaron häät. Liput oli edulliset (ja paikat hieman huonot), sitten kun vielä lokakuussa saa opiskelijastatuksen, pääsee 10 eurolla esityksiin, niin täytyy varmaan ottaa uusiksi. Ihan mukava oli esitys, mitä nyt toinen näytös oli hieman erikoinen... Eräs esiintyjistä repesi aivan totaalisesti kesken esityksen, eikä meinannut saada nauruaan loppumaan. Oli jopa niin hysteerinen, että muutamat vuorosanat jäivät laulamatta. Muut sitten siinä yrittivät paikata parhaansa mukaan ja yleisö hörötti mukana.

Toinen välikohtaus sattui kun kesken näytöksen sivusta aukesivat varaston ovet, mistä lavasteet tuodaan näyttämölle, ja sieltä tuli lauma miehiä viemään näytöksen keskeisen, huoneen seinää esittävän lavasteen pois. Myös esiintyjät olivat hämmästyneen oloisia, ja orkesterikuopasta kurkottelivat soittajatkin katsomaan, mitä lavalla tapahtuu. Loppunäytös sitten mentiin läpi ilman lavasteita, oli hieman koomista nähdä kun ei-lauluvuorossa olevat näyttelijät vaihtoivat vaatteita ja joivat vettä. En ole edelleenkään varma, kuuluiko seinän poiskuljetus esitykseen vai ei. Mutta oli se näyttämö aika iso ja autio ilman sitä seinää. 

No, joka tapauksessa oli ihan katsomisen arvoinen! Hienointa oli ehkä näytöksen alkupuolella, kun keskeltä yleisöä tuli yhtäkkiä oopperaa, osa esiintyjistä oli alkuun yleisöksi naamioituneena. Efekti oli aika siisti, ihan kuin olisi ollut itekin lavalla.

Osa seuruetta: minä, Abby, Magali (Ranska)

Pari surkeaa kuvaa sisältä, huomaa pätkä seinää,

 joka roudattiin kesken kaiken pois

Freizeit Aktivitäten

Perjantaina oli ekat Erasmus-bileet, sveitsiläisen Cédricin luona. Kämppä oli mielettömän kokoinen, 8 hengen soluasunto, jokaisella todella iso huone, sen lisäksi asunnossa oli olohuone, keittiö ja kattoterassi. Kattoterassista emme valitettavasti kylmän sään vuoksi pystyneet nauttimaan, joten istuskelimme keittiössä. Sana bileistä oli tosin levinnyt turhan monelle, joten suunnitellun 10 sijasta keittiössä hengasi n. 30 henkeä. Naapurit eivät olleet kovin ilahtuneita, joten aika pian matka jatkui keskustaan Sansibariin, jota yhden Erasmus-opiskelijan Studdy-Buddy oli suositellut. Baari oli aika pieni, ja tupaten täynnä porukkaa mutta tunnelma oli katossa. Allekirjoittanutkin pomppi tanssilattialla.

Vieressäni suomalainen Laura, takana (vas.) Anita Unkarista, Cédric Sveitsistä, Haluk Turkista, Abby Englannista, Aiko Brasiliasta, Tasos Kreikasta

Lauantaina kävelin keskustassa ympäriinsä, törmäsin vahingossa jopa yhteen Frank Gehryn rakennukseen. Pyörin myös vanhassa kaupungissa, joka ei ole kovin iso, mutta ihan sympaattinen.

Tänään oli vuorossa kulttuuria, eli teimme vierailun Herrenhäuser Garteniin, suureen barokkipuutarhaan 1660-1710-luvulta. Anitan matkaoppaan mukaan puutarha on yksi kolmesta Euroopan merkittävistä puutarhsta Versaillesin ja jonkun wieniläisen puutarhan ohella. Kyllä se ihan näyttävä muotopuutarha olikin, kuutiopuita ja symmetriaa loputtomiin sekä useita vesiputouksia.