Zwischenkollquim

Tiistaina oli Studienarbeitin välikritiikki. Työn aiheena on Hannoverissa, melko keskeisellä paikalla sijaitseva entinen tavarajunien päähalli ympäristöineen. Halli on ollut tyhjillään ainakin viimeset 10 vuotta ja nyt sitten kehitellään alueelle uutta käyttötarkoitusta. Työ on jaettu jaksoihin, joka toinen viikko pitää palauttaa jotakin. Analyysin ja konseptisuunnittelun kautta on vihdoin päästy varsinaiseen suunnitteluvaiheeseen, ja aika lailla puolessa välissä suunnitteluaikaa ollaan. Ihan virkistävää vaihteeksi tälläinen selkeästi rytmitetty työskentely. Mukavaa myös se, että joka toinen viikko on ryhmäkohtainen palautetuokio, johon osallistuu sekä proffa että molemmat assarit. Muutenkin on tosi motivoituneet assarit, toinen niistä pyöri viime lauantainakin osastolla... Varsinaisissa krtiikeissä on aina mahdollisuuksien mukaan vierailijoita, yleensä osaston sisältä samasta tai toisesta labrasta.

Proffa tulee Sveitsistä, ja hänellä on mahtava sveitsiläinen aksentti! Melko selkeästi puhuu kuitenkin (kun minäkin ymmärrän), joten luulen, että hän puhuu Sveitsin hochdeutschia. Kun varsinaista schwitzerdütchiä ei yleensä ymmärrä saksalaisetkaan. Tosin minulla on nyt saksalainen työpari, ja joskus käy niinkin, että minä ymmärrän, mitä proffa sanoo ja parini ei. Siinä vaiheessa on hyvä kuittailla, että hei, toisen meistä pitäs ymmärtää, mistä puhutaan. 

Keskiviikkoiseen välikritiikkiin oli erittäin tarkat esillepanoohjeet: saatiin sähköposti, jossa pdf-liitteessä oli tarkat piirustukset "näyttelystä". Jokaisen ryhmän paikka oli määritelty, sekä piirustusten asettelu mm. suhteessa lattialaatoituksen saumoihin... Oliko tämä nyt sitä kuuluisaa saksalaista (vai ehkä sveitsiläistä) järjestelmällisyyttä? Noin yleisesti kyllä järjestelmällisyys on musta täällä osoittautunut täysin legendaksi.

Kritiikkikäytännöt sinänsä ovat aika samanlaisia, kuin Suomessa. Esitellään ja sitten tulee arvostelua. Studienarbeitin kolmikko antaa yleensä aika tiukkaa palautetta. Täällä visuaalisella esittelyllä on vielä suurempi painoarvo, kuin Suomessa, tai siltä ainakin tuntuu. Projekti pitää myydä, pelkät suunnitelma-asiakirjat ei riitä. Mallityöskentely on myös arvossaan, toistaiseksi parini kanssa ollaan sitä vähän vältelty, mutta piakkoin täytyy kyllä alkaa rakentelemaan. Todettiin nyt keskiviikkona myös, että parempi kiinnittää mallin osat neuloilla kuin liimalla, sillä muutama malli sai melkoista kyytiä proffan käsissä, kun kaupunkirakenne ei miellyttänyt. Kun ensimmäinen (erittäin kauniisti tehty) malli sai kyytiä, oli huone täynnä järkyttyneitä kasvoja. Proffa tyynesti veteli paloja irti ja uudelleen järjesteli. Jotenkin tuli mieleen 1.vuosikurssi ja eräästä välikritiikistä jo legendaariseksi muodostunut lausahdus "vielä ei ole liian myöhäistä alottaa alusta"...