Jalkapallo-huumaa osa 2

Tänään oli myös Saksa-Englanti jalkapallopeli. Vähän niin ku Suomi-Ruotsi lätkämatsi. Saksalaisessa lehdistössä ottelua kutsuttiin etukäteen "klassiker" nimellä, eli klassikkopeliksi. Huolestuttavaa kyllä, jalkapallohuuma on alkanut ihan vähän tarttua minuunkin "pitäsköhän mennä kattomaan peli, kun kuitenkin on Englantia vastaan, ja entäs sitten, jos Saksa tippuu". Joten mentiin Riikan ja Matin + heidän kämppiksen kanssa katsomaan, tarkoituksena oli suunnata public viewingiin, joita täällä järjestetään joka kerta kun Saksa pelaa. Tultiin kuitenkin paikalle vasta kun peli alkoi, joten ei nähty screenille ollenkaan. Joten sitten mentiin läheiseen pikku baariin, oli sielläkin sen verta porukkaa peliä katsomassa, että tunnelmaan pääsi. En vielä kuitenkaan oo ihan pelin vakavuutta onnistunut sisäistämään, väkisinkin tuppaa naurattamaan riemuitseminen / pettyminen, mikä pelistä syntyy (esim. hullut aplodit joka kerta, kun Saksa teki maalin). Mutta nytpä on sekin koettu, jalkapallo-ottelun katsominen baarissa.

Ottelun jälkeen oli taas melkoinen meteli ja mekastus, auton tööttäystä ja huutoa. Ja Saksan lipun heilutusta. Tuntuu myös, että mitä pidemmälle kisat etenee, sitä enemmän koristelut lähtee käsistä. Tänään näin yhdessä autossa 6 Saksan lippua liehumassa, alkukisoista oli vaan yksi per auto.

Juhannus-viikonloppu Saksassa

Ja otsikko johtaa heti harhaan, koska Saksassa ei vietetä juhannusta. Juhannuksen olemassa olon huomasi lähinnä facebookista, joka oli ensin täynnä juhannus-toivotuksia, ja sitten oli hiljaista pari päivää. Itse vietin juhannusperjantaita ahkerasti yliopistolla (2,5 viikkoa ja hommat pitäisi olla kasassa), lauantaina sentään lähdettiin puistoon grillaamaan. Sää on tosiaan lämmin ja aurinkoinen, rusketusta on aurinkorasvasta huolimatta havaittavissa.


Puistossa grillaillu on mukavaa, etenkin kun käytössä oli Matin ja Riikan hieno Bauhausista ostettu grilli. Vähän oltiin vaan kärsimättömiä ja iskettiin grillattavat grilliin, ennen kuin se oli kunnolla lämmennyt. Mutta hyvää oli! 

 

Tänään oli Niedersachsenissa "Tag der Architektur" eli arkkitehtuurin päivä. Tapahtuma järjestettiin 3. kertaa, eri kaupungeissa oli yleisölle auki useita arkkitehtuurikohteita, joihin normaalisti ei ole yleisöpääsyä. Hannoverissakin kohteita oli kymmenkunta, minä kävin muutamassa. Huvittavaa oli huomata, että olin aikalailla ainoa oman ikäluokkani edustaja, vierailijoiden keski-ikä taisi olla enemmän 40-60v luokkaa... 

 Kappelilaajennus katoliseen kirkkoon.

 Korttelipuutarha (eikä ollut mitään Lappsetia)

 Asuinkerrostalo

Konttiin suunniteltu liikuteltava, 3 kerroksinen 21 m2 asunto. Valitettavasti jono 

oli niin pitkä, etten ehtinyt sisälle kun piti joutaa jalkapallo-otteluun! 

Mielestäni kiva konsepti, arkkitehtuurin avoimet ovet -päivä, enemmänkin olisin voinut kohteita vierailla, jos aikaa olisi ollut. Jokaisessa paikassa oli vähintään yksi projektia suunnittelut arkkitehti kertomassa kohteesta ja vastaamassa kysymyksiin. Paljon oli porukkaa liikkeellä, etenkin yhdessä uudessa kerrostalossa entisen asuntoni kulmilla. Ja meininki oli jotenki vähän ku asuntomessuilla kommentteineen "kyllä ihan tyylikäs ulospäin, mutta sisältä ei kyllä vastannut odotuksia".

Pikaloma Suomessa

Viime aikoina ei ole tullut kamalasti tänne kirjoitettua, suurimpana  syynä viime viikon pikaloma Suomeen siskon väitösjuhliin. Oli mukava käydä, vaikka tosi omituista, kun kohta tulen kuitenkin pysyvästi takaisin (tj 27). Viiden päivän reissuun mahtui mm. arkkaripurjehdus hyvällä säällä mahtavassa seurassa, väitöstilaisuus, josta en ymmärtänyt puoliakaan, herkullinen ateria Atelier Finnessä ja mustikkasiideri Teerenpelissä, t-junalla ajelu Hyvinkäälle ja 70 hengen väitösjuhlat kotona, joissa söin paljon voileipäkakkua ja karjalanpiirakoita.

Täällä ei vietetä juhannusta, joten eilenkin istuin yliopistolla ahkerana hommissa ja luennolla. Tänään sentään luvassa grillausta. Kesäsää on vihdoin tullut kunnolla, ensi viikon säätiedotus lupaa pelkkää aurinkoa ja +30 asteen lämpöjä...

Kuvia reissusta: 

Matka alkoi aamukahvilla lentokentällä, lukemisena saksalaisen 

kirjailijan omakohtaisia kokemuksia Suomesta, hyvin pääsi "tunnelmaan" ;)

Arkkaripurjehduksella

Tohtorijuhlat. Sunnuntaina väsymys oli väsymystä ilmassa.

Jalkapallo-huumaa

Kaupasta saa Airwavesin sijaan mm. Vapaapotku-nimistä purkkaa.

Ei teiltä varmaan huomaamatta ole jäänyt, mutta futiksen MM-kisat alkoivat viime perjantaina. Saksa pelasi ekan pelinsä sunnuntaina. Tiesin, että Saksa on futismaa, mutta silti yllätyin millainen futishurmos täällä vallitsee. MM-kisoilta ei yksinkertaisesti ole voinut välttyä, vaikka itseäni jalkapallo ei ihan kamalasti kiinnosta.

- ratikassa oli lähtölaskenta kisojen alkuun ("vielä 5 päivää!!")
- liikkeet ovat koristelleet ikkunansa (jotkut jopa laajemminkin sisustaneet) futiskrääsällä ja Saksan lipun väreillä, volyymit vetelee paikoittain joulukoristeille vertoja
- kaupassa myydään kaikkea futisaiheista sälää, mm. jalkapallosuklaata, Airwaves-purkkaa saa "kisa-asussa", lähikaupasta saa pelaajakeräilykortteja jokaista 10 euroa kohti
- asuntojen ikkunoilta, parvekkeilta roikkuvat Saksan liput tms. koristeet
- autojen ikkunoihin (ulkopuolelle siis) on kiinnitetty pieni liehuva lippu, sellainen mitä kaikissa kisoissa pitää yleisössä olleessaan heilutella (yleensä Saksan, mutta muidenkin maiden lippuja on näkynyt)
- joka paikassa kuulee keskusteltavan futiksesta; ratikassa, koulussa, kadulla...

Grillausta, illan teema näkyi myös kattauksessa.

 
Ja niin edelleen. Sunnuntaina Studienarbeit-ryhmäni pari innokasta henkilöä keksi järjestää futisgrillailut, eli ensin grillattiin ja sitten katsottiin peli. Itseäni kiinnosti grillailu ehkä enemmän kuin peli, mutta tuli se pelikin alusta loppuun katottua (varmaan eka kerta ikinä, jos ei lasketa Barcelonassa nähtyä peliä!). 

Kisastudio oli arkkariosastolla, kellariin oli "sisustettu" kisastudio. Istuimina toimivat näyttelytelineet ja kuvasta vastasi läpppäri ja videotykki. Ihan hyvin toimi. Osalla oli asianmukaiset vermeet päällä, erityistä suosioita sai kummallisen muotoinen hattu, joka kuului yhdelle pojalle. Tyyppi väitti hatun olevan onnen hattu, takaavan Saksan menestyksen (testattu jossain edellisissä kisoissa). Väitteensä tueksi tempaisi hatun ekaa kertaa päähänsä, ja kas, 15 sekunnin kuluttua Saksa teki ottelun ensimmäisen maalin. Varsin vakuuttavaa.

 

Kisastudio. Huomaa ensimmäisessä kuvassa 

onnen hattu oikealla omistajaallaan.

Kotimatkalla ratikassa tuntui siltä, että Saksa olisi jo voittanut koko kisat sen sijaan että kyseessä oli eka peli. Ihmiset lauloivat ja pomppivat niin, että koko ratikka hytkyi ("Super Deutschland, super Deutschland, oleeoleolee"). Kaduilla ajavat autot huudattivat torviaan hyvän tovin. Työtila osastolla on myös muuttunut osa-aikaiseksi kisastudioksi: aktiivisimmat fanit seuraavat pelejä läppäriltä mallinrakennuksen ohessa. Tätä sitten kestää sinne heinäkuulle...

Zwischenkollquim

Tiistaina oli Studienarbeitin välikritiikki. Työn aiheena on Hannoverissa, melko keskeisellä paikalla sijaitseva entinen tavarajunien päähalli ympäristöineen. Halli on ollut tyhjillään ainakin viimeset 10 vuotta ja nyt sitten kehitellään alueelle uutta käyttötarkoitusta. Työ on jaettu jaksoihin, joka toinen viikko pitää palauttaa jotakin. Analyysin ja konseptisuunnittelun kautta on vihdoin päästy varsinaiseen suunnitteluvaiheeseen, ja aika lailla puolessa välissä suunnitteluaikaa ollaan. Ihan virkistävää vaihteeksi tälläinen selkeästi rytmitetty työskentely. Mukavaa myös se, että joka toinen viikko on ryhmäkohtainen palautetuokio, johon osallistuu sekä proffa että molemmat assarit. Muutenkin on tosi motivoituneet assarit, toinen niistä pyöri viime lauantainakin osastolla... Varsinaisissa krtiikeissä on aina mahdollisuuksien mukaan vierailijoita, yleensä osaston sisältä samasta tai toisesta labrasta.

Proffa tulee Sveitsistä, ja hänellä on mahtava sveitsiläinen aksentti! Melko selkeästi puhuu kuitenkin (kun minäkin ymmärrän), joten luulen, että hän puhuu Sveitsin hochdeutschia. Kun varsinaista schwitzerdütchiä ei yleensä ymmärrä saksalaisetkaan. Tosin minulla on nyt saksalainen työpari, ja joskus käy niinkin, että minä ymmärrän, mitä proffa sanoo ja parini ei. Siinä vaiheessa on hyvä kuittailla, että hei, toisen meistä pitäs ymmärtää, mistä puhutaan. 

Keskiviikkoiseen välikritiikkiin oli erittäin tarkat esillepanoohjeet: saatiin sähköposti, jossa pdf-liitteessä oli tarkat piirustukset "näyttelystä". Jokaisen ryhmän paikka oli määritelty, sekä piirustusten asettelu mm. suhteessa lattialaatoituksen saumoihin... Oliko tämä nyt sitä kuuluisaa saksalaista (vai ehkä sveitsiläistä) järjestelmällisyyttä? Noin yleisesti kyllä järjestelmällisyys on musta täällä osoittautunut täysin legendaksi.

Kritiikkikäytännöt sinänsä ovat aika samanlaisia, kuin Suomessa. Esitellään ja sitten tulee arvostelua. Studienarbeitin kolmikko antaa yleensä aika tiukkaa palautetta. Täällä visuaalisella esittelyllä on vielä suurempi painoarvo, kuin Suomessa, tai siltä ainakin tuntuu. Projekti pitää myydä, pelkät suunnitelma-asiakirjat ei riitä. Mallityöskentely on myös arvossaan, toistaiseksi parini kanssa ollaan sitä vähän vältelty, mutta piakkoin täytyy kyllä alkaa rakentelemaan. Todettiin nyt keskiviikkona myös, että parempi kiinnittää mallin osat neuloilla kuin liimalla, sillä muutama malli sai melkoista kyytiä proffan käsissä, kun kaupunkirakenne ei miellyttänyt. Kun ensimmäinen (erittäin kauniisti tehty) malli sai kyytiä, oli huone täynnä järkyttyneitä kasvoja. Proffa tyynesti veteli paloja irti ja uudelleen järjesteli. Jotenkin tuli mieleen 1.vuosikurssi ja eräästä välikritiikistä jo legendaariseksi muodostunut lausahdus "vielä ei ole liian myöhäistä alottaa alusta"...

Muutto!

 Muuttokuorma. Oikeasti oli vielä pari muutakin kassia. 

Kuva otettu erityisesti isää ajatellen! ;)

Muutin viime viikolla uuteen asuntoon. Vähän hullua (ja vaivalloista) muuttaa viimeiseksi 1,5 kuukaudeksi, mutta oli melkoista säätöä ensimmäisen kämpän kanssa. Alivuokrasin huoneen nuorelta parilta, jolle on kesällä syntymässä vauva. He kertoivat ensimmäisen kerran muistaakseni joulun aikaan, että meinaavat kesällä vaihtaa kaupunkia. Maaliskuussa irtisanoivat kämpän (täällä on 3kk irtisanomisaika), ja minä tietysti aloin etsiä uutta kämppää pääsiäisen jälkeen. Löysinkin kivan huoneen, ja kun kerroin aikeistani, tuumasivat kämppikset etteivät ehkä sitten muutakaan. No, se oli niin kovin epävarmaa ja kämppäkin oli virallisesti irtisanottu, että hyväksyin huoneen. Toukokuun puolessa välissä he sitten päättivät kämppään jäädä, joten mulla sitten kuitenkin olisi ollut katto pään päällä. Toisaalta, heillä on nyt sovittuna lyhyempi irtisanomisaika ja miehellä olisi työtä tarjolla heinäkuusta alkaen toisella puolella Saksaa, että epävarmaa se kuitenkin olisi ollut, saako siellä heinäkuun loppuun olla. Ja maisemanvaihdos tekee hyvää.

Mutta pakkaamisesta en tykkää, en sitten yhtään. Sisko varoitteli vaihtoon lähtiessä, että kyllä sitä tavaraa kertyy, ja niinhän sitä on kertynyt (vaikken uskonut, enkä vieläkään ymmärrä mistä kaikki on tullut)... Onneksi koulukaveri jeesasi autolla tavaroitten kanssa. Muutin 5.kerrokseen, talossa ei tietenkään hissiä. Hyvä, ettei ollut enempää tavaraa. Onneksi kotiinpaluu Suomeen tapahtuu laivalla + autolla, ei tarvitse murehtia 20kg lentorajoituksista. Terveisiä vaan vanhemmille!

 Uusi huone

Uusi asunto on ilmeltään hyvin kimppakämppä-henkinen, vuokrasin huoneen tytöltä, joka lähti Singaporeen tekemään opiskeluharjoittelua. Kämppiksenä toinen, matkailua opiskeleva tyttö. Huoneeni on iso, pienellä parvekkeella. Lisäksi kämpässä on kämppiksen huone, keittiö ja pieni kylppäri. Mutta ihan mukava tunnelma, viihdyn varmasti! Kauppamatka lyheni huomattavasti ja sain muutenkin miellyttävämmän reitin.


Ainoat kämpän miinukset liittyvät sijaintiin, talo on erittäin vilkkaan liikenneväylän varrella, joten melu on ihan kiitettävä myös öisin. Mutta eiköhän tuohon äkkiä totu. Myös yhteydet osastolle huonontuivat; ei enää suoraa ratikkaa vaan pitää kerran vaihtaa. Fyysisesti asun nyt lähempänä osastoa, mutta matkaan menee aikaa vähän enemmän. Alunperin vuokradiiliin kuului myös pyörä, mutta se hajosi pari viikkoa sitten korjauskelvottomaksi... Tyypillistä tuuriani. Mutta eipä tässä enää pitkä aika Suomeen tuloon ole, joten eiköhän sitä ilman pyörääkin pärjää!

Keittiö

Jotakin uutta opeteltavaa on aina joka kämpässä, perjantai-iltana ollessani ekaa iltaa kämpillä lähdin ulos ja jouduin palatessani jo melkein paniikkiin, kun en meinannut saada alaovea enkä asunnon ovea auki, monta minuuttia avainten kanssa sähläsin. Lauantaina tajusin, että täällä pitää kääntää avainta vasemmalle oikean sijaan... Johan helpottui oven avaaminen!

Die Lena City

Pakko vielä vähän Euroviisuihin palata, kun Lena meni ja voitti. Kaupunki meni ihan sekasin. Voiton jälkeen esim. ratikan uutisnäytöissä ei juuri muita uutisia pyörinyt.

Oltiin lauantaina "public viewing" - tapahtumassa, eli kaupungintalon aukiolla seuraamassa screeneiltä suoraa lähetystä Oslosta. Porukkaa oli paikalla kuulemma 20.000, ja melkonen ruuhka siellä kyllä oli, aukio nimittäin ei ole mikään kovin suurin. Seurana mulla oli suomalaiset Riikka ja Matti, sekä Riikan saksalainen kaveri kaverinsa kanssa. Joka puolella näkyi valkoisia t-paitoja tekstillä "Hannover für Lena 2010".

Alkulähetys meni ihan rauhallisissa merkeissä, jossain vaiheessa huomasi, että Lenan on pakko olla pian vuorossa, kun ihmisiä alkoi ilmestymään vieläkin enemmän paikalle. Lenan astellessa asemiin alkoi mieletön vislaus, mutta katsomo rauhoittui kuitenkin biisiä kuuntelemaan. Kaikki lauloivat kertsiä ihan fiilareissa mukana. Pisteiden laskun aikaan oli kyllä ihan mahtava meininki, porukan ilo tarttui pakostakin. 8-12 pisteestä taputettiin ja hurrattiin, vähemmästä buuattiin. Oli aika vaikuttavan kuulosta. Suurin riemu tietysti repesi, kun selostaja jossain vaiheessa tuumasi Lenan varmasti voittaneen. Itse lähetyksen jälkeen alkoi soimaan saksalainen hittibiisi "wir feiern die ganze Nacht" ("juhlitaan koko yö") ja Hannoverin lavajuontajat julistivat kaupunkia Lena Cityksi. Autojen torvet soivat, ja useammasta ohi ajavasta autoista kuului bassokomppia, joka oli Satelliteksi tunnistettavissa. Joka puolelta kuului myös "Lena hat gewonnen! Wuhuu!" ("Lena voitti!") tyylisiä huutoja. Sääkin oli ihan jees, vasta kotimatkalla alkoi sataa, joten en edes ehtinyt katsoa.

Hullu kun olin, suuntasin myös sunnuntaina kaupungintalolle, tällä kertaa Lenan tervetulojuhliin. Porukkaa oli lauantaihin verrattuna tuplasti, eli 40.000. Tulin sen verta myöhään paikalle, ettei mitään toivoa päästä paikalle, josta olisi saanut näköyhteyden suoraan lavalle, screenille kylläkin. Ihmiset tunki ja puski aivan mielettömästi, heti kun Lena saapui lavalle, että jos mitenkään pääsisi lähemmäksi. Vanhempien harteille nostettu pikkutyttö sanoi itku silmissä "Ich will auch Lena sehen" ("minäkin haluan nähdä Lenan"), mutta eipä päässyt isä lähemmäksi lavaa. 

Tässä pari videota (eka tunnelmointia, toka se yks biisi). Videokuva on paikoin melko epätasaista, pidin kameraa niin korkeella kun kättä riitti ja otin samalla tönimisiä vastaan. Ja muutenkin epämääräsiä päitä ilmestyy kuvaan sillä välin, mutta just niin kaaottista paikan päälläkin oli!





Sen jälkeen hypetys on jatkunut, Lenan "löytäjä" Steffan Raab mm. lobbaa Lenaa ihan tosissaan esiintymään ensi vuonna uudestaan, kun Lenan ansiosta voitto Saksaan 28 vuoden tauon jälkeen tuli. Myös viisukaupungista tulee kisa, Hannover tietysti Lenan kotikaupunkina haluaisi järkätä kisat (ja messukaupunkina olisi tilallisetkin resurssit), lisäksi halukkuuteensa ovat ilmaisseet Berliini, Hampuri ja Köln. Saapas nähdä, kuinka käy!

Lena - Ein Star für Oslo aus Hannover

Katsoin eilen Euroviisujen 1.semifiinaalia, arvattavissahan se oli, ettei Suomi jatkoon mene. Saksa sen sijaan on rahojensa turvin vuorossa vasta lauantain varsinaisessa finaalissa. 

Saksan edustaja on tänä vuonna 19-vuotias abiturientti Lena Hannoverista, kappaleella "Satellite". Eli täällä kotikaupungissaan ollaan (ainakin HAZ sanomalehdessä, mistä tekstin otsikkokin lainattu) melko täpinöissä, Lenalle on viisujen ennakkosuosikin mantteliakin soviteltu. Viisuedustajaksi Lena päätyi "Unser Star für Oslo" tv-kilpailun kautta, ilmeisesti vähän idols-henkeen etsittiin viisuesittäjää. Biisi valittiin erikseen, eli esittäjä ja biisi eivät kulkeneet käsi kädessä niin kuin Suomessa. Varsinaista aikaisempaa esiintymiskokemusta Lenalla ei ollut. 

Hypetyksestä kertoo sekin, että Lena julkaisi nyt toukokuussa albumin, joka singahti heti kärkilistoille. Albumilta nousi 3 singleä yhtä aikaa Saksan top 5 listalle, samaan saavutukseen ei kuulemma ole kukaan aikaisemmin päässyt, ei edes Beatlesit.

Hannover on tietysti Lenan menestyksestä mielissään, ja lauantaina on luvassa kaupungin sponssaama ulkoesitys Euroviisuille. Pitääköhän mennä paikalle?

Lüneburg

Lauantaina suuntasin Lüneburgiin, reilu 1,5h Hampurin suuntaan paikallisjunilla. Säätiedotus oli luvannut aurinkoa ja +20 asteista säätä, täydellistä retkeilykeliä siis! No, kuinkas kävikään, lauantai-aamuna Hannoverissa oli täysisumu, joka tuntui roikkuvan koko Niedersachsenin päällä, keli Lünebergissä oli aivan samanlainen. Vasta iltapäivällä, kun jo kävelin takaisin juna-asemalle, aurinko rupesi pilkistelemään. 

Mutta reissu kannatti silti! Lüneburg on vanha hansakaupunki ja todella sievä, kävelykeskus kattaa lähes pelkästään vanhoja hyvin kunnossa pidettyjä hansataloja, vanhimmat keskiajalta. Mm. Saksan vanhin julkinen kirjasto löytyy Lüneburgista. Muutenkin kaupungissa oli aika omaleimainen tunnelma, suuret ketjukaupat oli jotenkin onnistuttu hansataloihin niin hyvin integroimaan, etteivät katukuvaa häirinneet juuri lainkaan. 

Vanhassa hansakaupunki Lüneburgissa talot pullistelevat ja ovat useassa paikassa vähän suuntaan jos toiseen vinossa. Kaupunki on entinen suolakaivoskaupunki ja suolan kaivuu on aiheuttanut maan vajoamisia, seurauksena talojen vinksahtaminen. Myös kaupungin yhden kirkon, keskiaikaisen Johanneskirkon torni on hieman vinksahtanut: huippu on 2.2m vinossa keskiakselistaan. Lonely Planetin mukaan kaduilla kävely on kuin Tim Burtonin filmiä katselisi, osa taloista olikin aika vinossa.

Viimeisen kuvan talolla on oikein nimikin, "Schwangeres Haus" eli raskaana oleva talo.