Sunnuntaikävely

Sunnuntaina oli taas ihan mielettömän hieno ilma: sininen taivas, aurinko paistoi ja lämmintä riitti. T-paidalla olisi tarjennut mainiosti, minä puin varovaisena ulos lähtiessä takin päälle, ihan turhaan. Tein kävelyretken Georgengartenissa, joka sijaitsee kaupungin barokkipuutarhan, Herrenhäuser Gärtenin vieressä. Toisin kuin Herrenhäuser Gärteniin, Georgengarteniin on vapaa pääsy, ja se onkin suosittu ulkoilualue.

Olen koko vuoden kulkenut Stadtbahnilla Georgengartenin ohi osastolle, mutten ennen tätä viikkoa (kevätaurinko saa tekemään kaikenlaista selkeästi) ole tullut kunnolla kävelleeksi puistossa. Alkukeväästä kun Üstra lakkoili, poljin pyörällä kouluun blogin bannerissakin näkyvän, melko vaikuttavan, puukujan läpi (joka on jonku 2 km pitkä), mutta vasta nyt harhauduin sivupoluille.

Puisto on hyvin viehättävä, rakennettu 1800-luvulla englantilaisen tyylin mukaan mutkittelevine hiekkapolkuineen  ja vesiaiheineen: löytyi lampea ja pikku kanaaleja ja niitä ylittäviä siltoja. Puistossa on myös pieni temppeli, joka on omistettu Gottfried Leibnizille, merkittävälle saksalaiselle (hannoverilaiselle) tiedemiehelle 1700-luvulta. Leibnizin mukaan on muuten nimetty myös yliopisto, jota käyn ja Hannoverin "ruokatavaramerkki" eli voikeksit! 

Sunnuntaina puistossa riitti jengiä. Näin mm. lenkkeilijöitä, koiran ulkoiluttajia, grillaajia, piknikkiä pitäviä, auringonottajia, petanquen pelaajia, hevoskärryillä kyytiä tarjoavia kuskeja, pyöräilijöitä, rullaluistelijoita, fresbee-pelaajia ja nuoralla kävelijöitä... Minä keskityin kävelyyn ja vähän siinä sivussa kuvien ottamiseen.

Hampurissa, osa II

 Schanzenviertel 

Perjantaina tein päiväretken Hampuriin, pääkohteena oli Suomen suurlähetystö. Passini identiteettisivu on nimittäin repeytynyt jo puoliksi irti, ja koska tarkoitus olisi lähteä kesän lopulla vielä Venäjällä käymään, tuli aiheelliseksi hankkia uusi, voimassaoloaikakaan ei olisi Venäjän viisumiin riittänyt. Kallista lystiä, tuplahinta Suomeen verrattuna, mutta minkäs teet.

 Aamiaista lounaaksi.

Ja kun kerran pitkästä aikaa olin Hampurissa (vaikka sinne saa matkustaa ilmaiseksi, eikä junamatkakaan kestä kuin 2h 20min, kävin viimeksi Villen kanssa marraskuussa), pitihän sitä katsella taas vähän ympärilleen. Edellisellä kerralla jäi jostain syystä käymättä Schanzenviertelissä, kivassa kaupunginosassa. Schanzenissa on paljon pikku putiikkeja, baareja ja kahviloita. Perjantai oli lämmin, joten ulkona tarkeni hyvin nauttia aamiaista (klo 13 iltapäivällä). 

 Schanzenista kuvittelin lähteväni itään kohti keskuspuistoa ja sitten rantaan päin, mutta ilmeisesti onnistuin kulkemaan aivan päinvastaiseen suuntaan. :D No, ei se mitään, eksyin mm. nättiin puistoon ja lopulta hyppäsin keskustaan päin menevään bussiin. Retken päätteksi kävin vielä suomalaisella Merimieskirkolla ostamassa kaksi pakettia ruisleipää ja rasian salmiakkia. Ostoksille kertyi hintaa 7,90e. Arvossaan ovat, sanoisin.

Hannoverin messut

Mistä tietää Hannoverissa että kevät on käsillä? Jokavuotiset Hannover Messe messut järjestetään, tänä vuonna kyseiset messut olivat tällä viikolla. Kyseessä on iso teollisuuden alan tapahtuma, jonne saapuu osallistujia ympäri maailmaa. Messut ovat jo ilmeisesti hyvin perinteiset, mummoni totesi kerran vaihtokaupungistani puhuttaessa "Siihen loppui meidän perheen vapun vietto kun E. (vaari) alkoi kulkea Hannoverin messuilla" (60-lukua). 

Ei kyseinen tapahtuma minun elämääni nyt ihan hirveästi liikuttanut ole, mutta kyllä sen on julkisilla liikuttaessa huomannut. Stadtbahnissa tuttujen kuulutusten rinnalla on tällä viikolla kuultu englantia. Esim. "Kröpcke, Stadtmitte. Bitte hier für Hauptbahnhof aussteigen" kuulutusta seurasivat sanat "Please exit here for the Central Station". Tällä viikolla on myös ollut käytössä extralinjoja, jotka ovat vain messujen muiden suurtapahtumien aikana käytössä. Messualueelle pääsee vaikkapa Aegilta: "Aegiedientorplatz. Achtung, die Türen öffnen links. Bitte hier für die Messe Bahn umsteigen." eli "The doors will open on the left side. Please change here for the exhibition trains". Jotenkin heti paljon kansainvälisempi meininki, eikö? ;)

Ja olipa täällä meillä kämpässä viikkoasukkina Vivien niminen tyttö, joka opiskelee Leibzigissa japanologiaa (onko se edes sana?) ja tuli messuille keikkahommiin, erityisesti japanilaisten liikemiesten kanssa työskentelemään. Tosin kuulemma tuhkapilvet uhkasivat vaikeuttaa heidänkin messuille pääsyä. Ilmeisesti kuitenkin pääsivät, sillä Vivieniä ei paljon asunnolla näkynyt, päivät tuntuivat olevan pitkiä kaikkinen protokollan mukaisine illanviettoineen japanilaisten kanssa.  

Kuvat ovat viime marraskuulta kun Ville oli täällä käymässä - silloin valtavalla messualueella oli hyvin autiota ja tyhjää.

Marienburg ja kevättä ilmassa

Ihan niin kuin se kevät alkaisi olla tuloillaan, tänään oli kirkas sinitaivas ja melkein 20 astetta lämmintä, kyllä kelpasi! Lähdin Erasmus-päiväretkelle ihan lähellä sijaitsevaan linnaan, Marienburgiin. 

Linnalla on mielenkiintoinen tarina, Hannoverin hallitsija Yrjö V lupasi vaimolleen Marielle syntymäpäivälahjaksi pikku linnan, rouva olikin kesäresidenssiä kaipaillut. Linna rakennettiin 1858-67 aikavälillä. Valitettavasti Hannover kävi sotaa Preussin kanssa (tuohon aikaahan ei ollut yhtä Saksaa vaan Saksan alueella oli monia kunigaskuntia), hävisi, ja Yrjö V joutui maanpakoon Itävaltaan, juuri linnan valmistumishetkellä. Marie asui linnassa hetken itsekseen, seurasi sitten miestään, joten linna jäi tyhjilleen. Perhe ei koskaan palannut, eli syntymäpäivälahjaa ei oikeastaan koskaan käytetty. Linnan 150- vuotiaassa historiassa vain n. 13 vuoden ajan linnassa on asuttu, 2.maailmansodan jälkeen. Muuten kaunis linna on käytännössä ollut tyhjillään, viime vuosina museona.

Linna on edelleen saman suvun (Welfen) hallussa ja pieni osa on yleisölle auki. Tiesittekö muuten, että saman suvun Yrjö I oli se Englannin Yrjö I (joka hallitsi myös Hannoveria), juuriltaan hannoverilainen? Englanti-Hannover yhteishallinta kesti yli 100 vuotta. Perhe rakennutti myös samaan aikaa itselleen talviresidenssiä, joka ei siis myöskään tullut käyttöön, yhteneväisyyksiä ulkonäössä on huomattavissa. Tämä linna puolestaan siirtyi yliopistorakennukseksi jo 1870-luvulla. Suvun nimeä rakennus edelleen kantaa (Welfenschloss), enpä ollut ennen tätä päivää tiennyt, mistä nimi tulee.

Ovenkolkuttumisessa oli jotenkin tuttu hahmo..

Puutarhatontun esi-isä?

Linna oli ihan vaikuttava, vähän satulinnahenkeä (etenkin sisältä, missä valitettavasti ei saanut kuvata). Kukkulan päällä, ja paljon torneja. Erittäin hyvin säilyneet sisätilat, mm. ritarisalin erkkerin ikkunat ovat kuulemma "liukulasit": kellarissa sijaitsevalla mekanismilla lasit saa vedettyä lattian sisään niin, että terassille pääsee siirtymään sujuvasti. Linnassa oli yritetty myös keskuslämmitystä järjestää (joka huoneessa kulki lattialla valurautaritilöitä, vähän niin ku nykyinenki systeemi), mutta koska putkia ei oltu eristetty, kaikki vesi kondensoitui ja eihän se talo lämmenyt. Joten muurasivat sitten takkojakin. Nyt oli kesähelteelläkin sisällä ihan kamalan kylmä, nykyään linnaa ei lämmitetä mitenkään, koska paloturvallisuussyistä takkoja ei voi käyttää ja muuta systeemiä ei ole. Kiva oli linnassa käydä, etenkin kun päivä oli niin kaunis! Jos linnan sisätilat kiinnostavat, täältä voi tiirailla. 

 

Näkymä tornista

Grillikausi avattu

Kevät saapuu hiljalleen Hannoveriin, alkuviikosta oli pari oikein kaunista ja aurinkoista päivää. Puissa havaittu vihreitä lehden alkuja. Nyt on tuttu harmaa palannut ja ilmakin viilennyt (~10 astetta), aurinko kuitenkin pilkahtelee satunnaisesti. Eilen avattiin grillikausi, Aikon luona erään opiskelija-asuntolan luhtikäytävässä. Ulkona tarkeni istua kunhan oli takki ja kaulaliina (ja lapaset loppuillasta). 

Grilliksi kävi mm. kukkalaatikko! Minä grillasin sieniä (tietysti) sinisellä Castello-täytteellä, yllättäen Aurajuustoa ei kaupasta löytynyt. Sääli, sillä Castello oli vähän turhan pehmeää ja suli liian äkkiä, mutta ihan hyvää se silti oli! Muille tuntui sienet olevan grilliuutus, mutta nopeasti ne sienet hävisivät eli maistui. Pekoni jäi tällä kertaa (tarkoituksella) kauppaan.

Hong Kong, osa III

Vaikutelmia III (Shenzhen, Manner-Kiina):

 
Dafen Village Shenzhenissä toimittaa taidetta kaikialle Kiinaan.

Yhdelle kaupalle työskentelee n. 200 taiteilijaa ja kylä tuottaa viikossa

tuhansia teoksia. Kaikkea löytyy Van Goghista ja Mona Lisasta alkaen.

 Iltapäivätee Dim Sumin kanssa Shenzhenissä nautittiin Revolving Restaurantissa (49.kerros), 

pyörivä ravintola ja 360 astetta näkymiä. 

Shenzhen. Alemmassa kuvassa näkyvissä pilvenpiirtäjien keskelle 

jäänyt urban village. Näitä kyliä on Shenzhenissä useampi,
maanomistajana ovat kyläläiset eikä kaupunki joten 

kyliä ei ole voinut hävittää noin vain.

 
Rakentuvalla business alueella urban villaget väistyvät pilvenpiirtäjien tieltä

Illlan pimetessä mentiin art district alueelle, joka oli entinen tehdasalue.

Kiva paikka, toisaalta hyvin eurooppalainen tunnelma. 

Paikka olisi hyvin voinut olla vaikka Berliinissä.

Hong Kong osa II

Vaikutelmia II:

 Centralista löytyi maailman pisimmät liukuportaat (800m), 

veivät Centralista kukkulan rinnettä ylös.

Pilvenpiirtäjät ympäröivät Hong Kong Parkia.

St.Johnin kathedraali on jäänyt pilvenpiirtäjäviidakon keskelle,

valmistumisaikanaan sitä arvosteltiin koloniamaiseman pilaamisesta.

Bird gardenissa oli paljon lintuja tarjolla.

Flowermarket oli katu jossa oli pelkästään kukkakauppoja.

 Goldfish marketilta haetaan akvaarioon täydennystä.

Villen kämppiksen synttäripäivänä kokattiin Student Hostellilla 

saksalainen illallinen: makkaroita, perunaa, hapankaalia, suolakurkkua.

Suurimman suosion taisi saada lisäksi tarjotut juustot. Kaikki syötiin puikoilla.

 
Retki Lantau-saaren huipulle maisemahissillä, hytissä lasilattia (iik!)

 
Sade kuitenkin piti huolen ettei pitkään tarvinnut pelätä,

suurin osa matkasta taittui harmaan sumupilven sisällä.
Hieman harmi, sillä näkymät olisivat varmasti olleet aika mahtavat.

Huipulla odotti Big Buddha, joka kuitenkin päätti piileskellä.

Paluumatkalla eksyttiin Tai O kalastajakylään (otettiin väärä bussi, onneksi!)

Kylä on harvoja, joissa paalutetut "kelluvat" kalastajataloja on säilynyt kohtuu 
paljon. Talot olivat sympaattisen pieniä. Huomaa esim. ikkunat.

Kiivettiin kukkulalle, josta olisi voinut bongata kiinalaisia vaaleanpunaisia 

delffiinejä, valitettavasti eivät näyttäytyneet.