Saksalainen ruokakauppakulttuuri

Ruokakauppa oli asia, jota ekoina viikkoina Suomesta kovastikin kaipasin, nyt olen jo tottunut. Mutta kyllä kauppareissuilla silti aina löytää yllätyksiä. 

Minulla on kolme lähikauppaa, joista kahta käytän. Kaksi kolmesta ovat metromatkan varrella, kotipysäkkiä edeltävällä pysäkillä, missä on helppo jäädä kotimatkalla pois. Toinen on halpiskauppa, jossa en ole yhtä kertaa enempää käynyt nuhjuisen tunnelman takia. Toinen, Rewe, on vähän hintavampi, mutta myös laadukkaampi, ja siellä käynkin yleensä.


Tänään kävin kolmannessa vaihtoehdossasi, pienen kävelymatkan päässä olevassa kaupassa, jossa en ole käynyt Japanin excun jälkeen. Koko kauppa olikin vaihtunut ihan toiseen ketjuun, E-plussasta Nettoon (mahtavia nimiä!). Tuotteet ja myyjät oli kyllä samat, hyllyjärjestys oli vaihtunut.

1. Ostoskärryt. Netossa ei ole koreja tarjolla. Jos ei halua kantaa kaikkea käsissään, pitää ottaa kärryt. Ja kärryihin tarvitaan tietysti pantti, täytyy siis olla kolikoita mukana. Tuntuu tosi typerältä työnnellä kärryjä, joissa on ehkä max. 10 tuotetta. Pari kertaa olen yrittänyt kantaa tuotteita kädessä, mutta yleensä loppuu kädet alta aika yksikön. Kärryt ovat lisäksi kaupan ulkopuolella, joten kesken ostosreissun niitä ei voi palata hakemaan, jos ne haluaisikin käyttöön. Rewessä on onneksi koreja.

2. Vihannesten punnitus tapahtuu kassalla. Hedelmien/vihannesten hinnat ilmoitetaan usein kappalehintoina.

3. Tuotteiden sijoitus on välillä hieman hämmentävää. Samaa artikkelia saattaa löytyä kaupasta ihan eri paikoista, joten ei koskaan voi olla ihan varma tuliko kaikki vaihtoehdot käytyä läpi. 

4. Palautuspullot. Panttisysteemi on täällä ilmeisesti vielä aika tuore. Palautusautomaatteja ei ole joka kaupassa. E-Plussassa, siis Neton edeltäjässä, palautettiin pullot kassalle, kassaneidit sitten heitteli pullot jättikokoisiin pahvilaatikoihin ja laski pantit. Neton myötä kaupan teknologiavarustelu kehittyi automaatilla, joka ei huolinut kaikkia palautuspulloja, mm. puolen litran Coca-Cola Companyn pulloa. Litran Pepsi Max kelpasi. Siinä sitten miettii, mitä sen kanssa tekisi, kun ei kotiinkaan viitsisi takaisin viedä. Pullokuitin kanssa lopulta kassalle, ja koska ei ollut ostoksia, joutui kassa soittamaan jonnekin takahuoneeseen, että avaisitteko tämän rahalippaan niin saan pantin asiakkaalle! Käytännöllistä.

5. Kassat. Saksalainen kassa ehkä onkin Lidlistä tuttu (tosin se ei tainnut Suomessa mennä läpi), eli hillittömän pitkä hihna ennen kassaa ja sitten kassan jälkeen n.  40 cm tilaa. Tavallinen käytäntö on lastata tavarat takaisin kärryyn, ja pakata sitten vielä erikseen kassiin. Itse yritän pakata suoraan kassiin, ja paniikkihan siinä tulee, etenkin kun edelleenkin vie aina hetken tajuta että pitäs pakata jo. Tämä systeemi kyllä hidastuttaa ihan hulluna, siinä vaiheessa kun kassa haluaisi rahastaa, asiakas saattaa vielä pakata kaikessa rauhassa. Sitten asiakas alkaa kaivella lompakkoa, ja lopuksi vielä niitä yhden ja kahden sentin kolikoita että tulisi kivempia vaihtorahoja. Ja jono venyy.

6. Kuitit. Jos maksaa kortilla, on kuitti ihan mielettömän pituinen verrattuna käteisellä maksettuun kuittiin. Laitetaanpa tästä oikein kuva, lyhyempi kuitti on käteismaksusta: 17 tuotetta, pidempi kuitti korttimaksusta: 11 tuotetta. Pidemmällä kuitilla pituutta huimat 25 cm. Ja siinä on vasta 11 tuotetta. 

Mutta on niistä kaupoista hyvääkin sanottavaa: luomu/ekotuotteiden valikoima on tosi laaja, ja yleensä vielä tuoteryhmän sisälläki on valikointivaraa. Ruoka on myös halpaa, edes eko/luomun suosiminen ei nosta hintoja lähelle Suomen ruokakauppa-asiointia.

Perjantain mietelmät

Perjantain hajanaisia ajatuksia:

Olen nyt ollut koulussa 3 viikkoa, ja vieläkin on sellainen olo, että tässä vasta lämmitellään kursseja. Oikeasti koulu on ollut käynnissä 5 viikkoa, joten ei se kahden viikon "uhraus" exculle ollut loppujen lopuksi lainkaan katastrofi. 

Kurssit eivät toistaiseksi (ehkä juuri tästä lämmittelyvaiheesta johtuen) tunnu kovin työläiltä. Ouluun verrattuna mukavalta tuntuu tällä hetkellä se, että rakenteellisesti kurssien sisältö on aika monipuolinen: kurssien pääpaino ei välttämättä ole yhdessä suunnittelusisältöisessä harjoitustyössä, vaan kurssilla saattaa olla useampi pienempi harjoitelma tai tutkielma / esitelmä. Myös ensimmäistä kertaa opintojeni aikana täytyy käyttää näin paljon lähdekirjallisuutta kuin täällä. Mutu-tuntumat ei riitä. Pitää vissiin opetella se oikeaoppinen lähdesiteeraaminenkin...


Hollantilaisen opettajan vetämät kurssit ovat myös sisällöllisesti uutta ainakin minulle. Eivät varsinaisesti työläitä, mutta haastavat ajattelemaan. Opettaja on rennolla tavalla tiukka ja kysyy aina että MIKSI. On muuten erittäin hyvä / hankala kysymys useimmiten.

---

Tällä viikolla Hannoveria on ehkä eniten puhuttanut kotijoukkueen maalivahti Enken itsemurha. Enke oli kaupungin lempipelaajia, jonka tiesivät myös ne, jotka eivät muuten jalkapallosta välitä. Tiistaina keskustassa järjestetylle surumarssille osallistui 35 000 fania ja sunnuntaina AWD-areenalla järjestettävään muistotilaisuuteen odotetaan myös kymmeniä tuhansia ihmisiä.


---
Sää on ihan harmaa, jatkuvasti. Sadetta tulee joka päivä. Lämmintä on edelleen, +10 kieppeillä. Tosin eteläeurooppalaiset vaihtarikaverit ovat jo nyt järkytteneitä. Pimeä tulee aikaisin, joskus viideltä, mutta aamulla on jo kahdeksalta ihan valoisaa. Mutta ei se ylöspääsy silti ole helppoa. 

Mutta lunta kaipaan jo! Ja ruisleipää, vaikka sitä onneksi vielä pakkasessa on vähäsen. Ja ensi viikolla taidan saada täydennystä.


---
Loppukevennykseksi kuva viime viikon juhlista (jotka kulki nimellä "Grazy party in Garbsen", mut ei ne nyt tavallista kreisimmät ollut). Olin niin ylpeä, ensimmäistä kertaa ikinä tein ilmapallokoiran!

Rattenfängerstadt

Lauantaina lähdin sekalaisen Erasmus-seurueen kanssa päiväretkelle Hamelniin. Hameln on keskiaikainen kaupunki, joka on tunnettu Pillipiipari-tarinastaan. Tiedettähän, kaupunkiin saapuva muukalainen, Rattenfänger (suomeksi kai Pillipiipari), pelastaa kaupungin rotilta houkuttelemalla ne huilun soitolla pois kaupungista. Kun sovittua palkkiota ei tipu, kostaa Pillipiipari houkuttelemalla myös kylän lapset pois kaupungista, tietysti huilua soittamalla. Tänä vuonna on ilmeisesti tarinan 725-vuotisjuhla, eli ikää kaupungilla on jo ihan kunnioitettavasti.

Kaupungin vanha keskusta on pieni ja sievä, koostuen lähinnä saksalaisista perinteisistä ristikkotaloista. Rattenfänger-teema on kaupungin selkeä turismivaltti, rottia (ei tosin oikeita) löytyi melkolailla kaikkialta minne vaan katsoi. Kyltteissä, kiveyksessä, näyteikkunoissa, mainoksissa, pehmoleluja, musikaalia... Keskustan lisäksi innostuttiin metsäretkelle ja kiivettiin kukkulalle katselemaan maisemia. Sää oli kolea ja hieman sumuinen, mutta keltaisessa metsässä oli mukava kävellä.

 

 

 

Kuulumisia

 Japani lokakuussa 2009

Blogihiljaisuus päättyy, olen palannut 2 viikon arkkitehtuuriexcursiolta Japanista. Reissu oli mahtava ja seura parasta. Tuli koettua se tuttu japanilaisilmiö omasta näkökulmasta: 30 arkkitehtiopiskelijaa kameroineen tukkimassa tietä milloin missäkin. 

Paluu kesäisestä Japaniin tapahtui Suomen kautta (vuorokauden pikavisiitti) syksyiseen Hannoveriin. Tosin kai täällä vähän lämpimäpi on kuin Suomessa, ilman pipoa ja hanskoja pärjää vielä. Aurinkoa en kyllä ole nähnyt sitten Japanin, päivät ovat melko harmaita.

Hannover lokakuussa 2009

Takana on ensimmäinen opiskeluviikko, jota vähän etukäteen jännitin, sillä ennen Japania oli vielä epäselvää pääsenkö kursseille, joille haluan (koulu alkoi samalla viikolla kuin Japanin excu). Arpaonni ja tuuri olivat kuitenkin olleet puolellani, heti maanantaina alkoi kyläsuunnittelukurssi, johon oli osallistujat arvottu (liikaa halukkaita). Ja pääsin, jee! 3 tuntinen luento saksaksi oli kyllä aika vaativa, ymmärsin ehkä puolet. Opettaja puhui mielentöntä vauhtia ja toisaalta taisin myös kärsiä hieman jetlagista. No, tunnin tauon jälkeen jatkoin vielä Intian yhdyskuntasuunnittelua koskevalle kurssille.

Näiden lisäksi osallistun ekologisen kaupunkisuunnittelun kurssille, kohteena on hieman huonomaineinen asuinalue Saksassa ja tavoitteena kehittää konsepteja miten sen ekologisia arvoja saataisin kohennettua. Opettaja tulee Hollannista ja kurssi on englanniksi. 

Kaiken kaikkiaan kurssit vaikuttavat ensimmäisen viikon perusteella hyvin mielenkiintoisilta! Työskentelytavat ovat suomalaisiin metodeihin verrattuna aika erilaiset, odotan jo innolla (eli kauhulla) 5000 sanan pituisen analyysin kirjoittamista (saksaksi, tietysti). Lisäksi analysoiminen muutenkin ja mallien teko tuntuu olevan suuressa roolissa. Kurssit vaikuttavat hieman työläiltä, mutta olo on ainakin toistaiseksi hyvin innostunut!

Koulun "alku" ja kaakaotupa

Tänään sitten vihdoin oli jotain järkevää koulun puolelta, nimittäin harkkatyön valintatilaisuus. En ole ihan täysin vielä perillä tästä systeemistä, mutta idea ilmeisesti suurinpiirtein on, että opiskelijat tekevät yhden ison harjoitustyön Studienarbeit (12p) ja sitten pari kolme pienempää kurssia Seminararbeit (4-6p) lukukautta (1 lukukausi = 6 kk) kohden. 

Studienarbeit-kursseista pidettiin tänään esittelytilaisuus. Erilaisia kursseja oli tarjolla noin 13, lähinnä meidän koulun narkin / ys:n / ah:n kursseja vastaavia. Täällä parin ekan vuoden jälkeen kai ole mitään vuosikurssiin sidottuja kursseja, vaan suoritusjärjestys on aikalailla vapaa, kunhan joka labralta tulee opintoja tehtyä. Studienarbeit-kurssit ovat myös joka lukukausi ja vuosi hieman eri, osittain samoja. Ja ainakin 1/3 kursseista sijoittui tällä kertaa ulkomaille esim. Venetsia, Lontoo, Sisilia... Näihin kursseihin sisältyy myös excursio paikan päälle, johon pitää taloudellisesti itse osallistua, mutta minusta noin 100-200e muutaman päivän ulkomaan excursiosta ei ole kovin paha. 

Itse kuitenkin valitsin ykkösvaihtoehdokseni Hannoveriin sijoittuvan kaupunkisuunnittelukurssin, jonka pitäisi sisältää myös ekologiateemoja. Opettaja tulee Hollannista ja oli vasta eilen Hannoveriin saapunut, joten kielenä oli toistaiseksi englanti. Meinasi kyllä kuulemma saksan opetella! Huomenna pitäisi selvitä, pääseekö ykkösvalintakurssilleen. Ilmeisesti Erasmukset melkein aina pääsevät, on niin kuin etuoikeus. Musta hieman jopa epäreiluja saksalaisia opiskelijoita kohtaan, sillä osalla kursseista on rajoitettu, pieni osallistujamäärä. 

Isomman työn lisäksi tässä nyt kovasti pähkäilen "pikkukurssien" valinnan kanssa. Yksi erittäin kiehtova on Intian kanssa tekemisissä oleva kaupunkisuunnittelukurssi, mutta tällekin on rajoitettu osallistujamäärä. Valituista osallistujista sitten vielä pienempi osa pääsee Intiaan workshop/excureissulle keväällä. Voin arvata, että tunku on kova, mutta harkitsen kuitenkin vakavasti että pitäisi yrittää. Kursseille ilmoittautumisesta hankalaa tekee se, että kurssit alkavat ensi viikolla, kun olen Japanissa, ja kursseille ilmottaudutaan aloituspäivänä suoraan opettajalle. Että olen tässä nyt yrittänyt saada kontakteja heihin.

Pakko vielä maininta, että ehkä hauskin esitelty kurssi käsitteli yksilöllistä asumista: on pari kolme "julkkista" perheineen, jotka haluaisivat rakennuttaa omakotitalon, ja kurssin tehtävänä olisi sellainen heille suunnitella, samalla harjoitella asiakaskontaktia. Yksi henkilöistä oli yliopiston rehtori, toinen saksalainen ohjaaja ja kolmas oli sanomalehti der Spiegelin päätoimittaja tms. 

Nurinkurisesti varsinainen meidän Erasmus-opiskelijoiden tervetulotoivotus- ja infotilaisuus on huomenna, vaikka tänään olikin jo tälläistä aika tärkeää menoa. Ehkäpä siellä selviää sitten jotain uutta vielä. Ainakin kampuskierros luvassa.

Huh, tulipas pitkä selostus koulusta. No, käytiin vielä illemmalla kielikurssituttujen kanssa keskustan klassisessa "hollantilaisessa kaakaotuvassa". Kahvila on ilmeisesti ollut olemassa jo 1900-luvun alusta, nykyinen sisustus 50-luvulta. Jotenkin tuli Helsingin Fazer tunnelmaltaan mieleen. Oli kyllä hyvää kaakaota ja kakkua. Ja tyylikkään paikan tunnistaa tietysti siitä, että laskut annettiin mitään kysymättä pojille maksettavaksi!

 

 

Oktoberfest

Hannoverissa on nyt viikon ajan ollut käynnissä paikallinen Oktoberfest ja juhlat jatkuvat vielä tämän viikon. Suurin Oktoberfest järjestetään vuosittain Münchenissä, mutta sinne ei edes harkittu lähtöä. Sen sijaan piti täällä käydä, kerta semmonen järjestetään. Hannoverissa kävijöitä on ilmeisesti noin miljoona (Münchenissä n.6 milj). Sää on koko viikon ollut melko harmaa ja kylmä, sunnuntaina pilkahti kuitenkin vähän aurinkoakin.

Perjantaina käytiin jo alueen nurkassa bratwurstit syömässä, nyt kateltiin vähän enemmän. En oikein tiedä, mitä olin odottanut, mutta olin ehkä hieman yllättynyt. Ihan kun olisi tivoliin mennyt. Kaikenlaisia huvilaitteita oli paljon, kaikkea karusellistä vuoristorataan. Samoin ruokakojuja: currywurstia, ranskalaisia, voileipiä, creppejä, paahdettuja manteleita, piparkakkuja jne. Tivolitunnelmaa vahvistivat vielä onnennaru- ja arpakojut, palkintoina pääasiassa mielettömän kokoisia pehmoeläimiä. Itse olut oli oikeasti jotenkin aika piilossa, ja meidän seurue jätti oluet tällä kertaa kokonaan väliin. Porukkaa oli liikkeellä paljon, erityisesti lapsiperheitä.

Mutta currywurstit piti meidänkin maistaa.

Oktoberfest

Laura, Aiko, Annika, Pzemek

Abby, Laura ja Currywurst

Currywurst-annos. En kyllä saanut lautasta tyhjäksi, sen verta tuhtia oli.

Schnitzeljagd ja muita kertomuksia

Hannoveriinkin on saapunut syksy. Viime sunnuntain aurinkoisesta ja lämpimästä +20 säästä ei ole enää tietoakaan, tällä viikolla on ollut harmaata ja sateista, suorastaan myrskyistä välillä. Myös jonkinnäköinen flunssa onnistui iskemään, kurkku on kipeä ja ääni kadonnut, muuten olo on ihan ok. Toivottavasti ääni palaa pian!

Kielikurssi loppui tiistaina. Toisaalta mukavaa, odotan jo kovasti "oikeita" opintoja, toisaalta se oli hieman haikeaakin. Kurssilla oli paljon hyviä tyyppejä, ja nyt niitä ei automaattisesti näekään joka päivä! Kurssin lopettua ei oikein mitään olekaan tapahtanut, muutamia aika turhanpäiväisiä infotilaisuuksia lukuunottamatta. Lähinnä organisoinnin puute tai sen surkeus on hermostuttanut...

No, ensi viikolla on osaston info-päivät ja pääsen valitsemaan kursseja. Löysin myös maanantaina vihdoin Erasmus-koordinaattorini ja sain Excu-ongelmaani selvitettyä. Meinasi kovasti naurattaa, sillä isäni oli antanut neuvon, että kannattaa mahdollisimman paljon painottaa excun olevan pakollinen osa opintojani. Koordinaattori nimittäin tuumasi että "Kein Problem", ei ongelmaa, sillä eihän kyseessä ole mikään LOMA vaan kouluexcursio. Eli pitäisi saada poissaolot anteeksi.

Perjantaina oli paikallisen vaihtarijärjestön ESN:n organisoima "Schnitzeljagd", kaupunkisuunnistus hieman Amazing Racen hengessä (ja tämä oli kyllä tosin hyvin järkätty). Suhailtiin ympäri kaupunkia etsimässä vastauksia Hannoveria koskeviin kysymyksiin. Oli aika hauskaa, huonosta säästä huolimatta! 4 tunnin sinkoilun jälkeen oli jalat aika väsyneessä kuosissa.

Tiimi: Reuben, Cédric, Aiko, Leena

Kohde: Aegiedenkirche, sodassa raunioitunut kirkko

Kysymyksiä

Välillä tuli nälkä niin piti käydä Oktoberfest-alueella Bratwurstit vetämässä. Reuben on ikionnellinen puolen metrin makkarasta, mulle riitti vähän vähempikin.

Kyltti: "Liebespaare bitte hier küssen", vapaa suomennos: "Rakastavaiset pussatkaa tässä"

Maalissa, tiimi nro 42 "Salsa tanzende, Schoggi essende, nach Lappland fahrende Cowboys"