Lena - Ein Star für Oslo aus Hannover

Katsoin eilen Euroviisujen 1.semifiinaalia, arvattavissahan se oli, ettei Suomi jatkoon mene. Saksa sen sijaan on rahojensa turvin vuorossa vasta lauantain varsinaisessa finaalissa. 

Saksan edustaja on tänä vuonna 19-vuotias abiturientti Lena Hannoverista, kappaleella "Satellite". Eli täällä kotikaupungissaan ollaan (ainakin HAZ sanomalehdessä, mistä tekstin otsikkokin lainattu) melko täpinöissä, Lenalle on viisujen ennakkosuosikin mantteliakin soviteltu. Viisuedustajaksi Lena päätyi "Unser Star für Oslo" tv-kilpailun kautta, ilmeisesti vähän idols-henkeen etsittiin viisuesittäjää. Biisi valittiin erikseen, eli esittäjä ja biisi eivät kulkeneet käsi kädessä niin kuin Suomessa. Varsinaista aikaisempaa esiintymiskokemusta Lenalla ei ollut. 

Hypetyksestä kertoo sekin, että Lena julkaisi nyt toukokuussa albumin, joka singahti heti kärkilistoille. Albumilta nousi 3 singleä yhtä aikaa Saksan top 5 listalle, samaan saavutukseen ei kuulemma ole kukaan aikaisemmin päässyt, ei edes Beatlesit.

Hannover on tietysti Lenan menestyksestä mielissään, ja lauantaina on luvassa kaupungin sponssaama ulkoesitys Euroviisuille. Pitääköhän mennä paikalle?

Lüneburg

Lauantaina suuntasin Lüneburgiin, reilu 1,5h Hampurin suuntaan paikallisjunilla. Säätiedotus oli luvannut aurinkoa ja +20 asteista säätä, täydellistä retkeilykeliä siis! No, kuinkas kävikään, lauantai-aamuna Hannoverissa oli täysisumu, joka tuntui roikkuvan koko Niedersachsenin päällä, keli Lünebergissä oli aivan samanlainen. Vasta iltapäivällä, kun jo kävelin takaisin juna-asemalle, aurinko rupesi pilkistelemään. 

Mutta reissu kannatti silti! Lüneburg on vanha hansakaupunki ja todella sievä, kävelykeskus kattaa lähes pelkästään vanhoja hyvin kunnossa pidettyjä hansataloja, vanhimmat keskiajalta. Mm. Saksan vanhin julkinen kirjasto löytyy Lüneburgista. Muutenkin kaupungissa oli aika omaleimainen tunnelma, suuret ketjukaupat oli jotenkin onnistuttu hansataloihin niin hyvin integroimaan, etteivät katukuvaa häirinneet juuri lainkaan. 

Vanhassa hansakaupunki Lüneburgissa talot pullistelevat ja ovat useassa paikassa vähän suuntaan jos toiseen vinossa. Kaupunki on entinen suolakaivoskaupunki ja suolan kaivuu on aiheuttanut maan vajoamisia, seurauksena talojen vinksahtaminen. Myös kaupungin yhden kirkon, keskiaikaisen Johanneskirkon torni on hieman vinksahtanut: huippu on 2.2m vinossa keskiakselistaan. Lonely Planetin mukaan kaduilla kävely on kuin Tim Burtonin filmiä katselisi, osa taloista olikin aika vinossa.

Viimeisen kuvan talolla on oikein nimikin, "Schwangeres Haus" eli raskaana oleva talo.

Frau Holmila ja saksalainen tapakulttuuri

Saksa ei todellakaan ole mikään Japani kohteliaisuusasioissa, mutta arkipäivän kohteliaisuuksia ja muita ns. "hyviä tapoja" on kuitenkin enemmän käytössä kuin Suomessa, ainakin minun mielestäni. Muuten saksalaiset ovat aika suorasukaista porukkaa, joskus ihan töykeitäkin. Monessa tilanteessa, missä Suomessa kuiskailtaisiin nurkassa ja luotaisiin paheksuvia katseita, annetaan Saksassa suoraa palautetta. Tiedä sitten, kumpi on mielyttävämpi tapa... Tässä listaus siitä, mitä olen 8 kuukauden aikana kohdannut.

1. Frau Holmila. Viralliset kirjeet (pankilta, yliopistolta tulevat) on aina osoitettu Frau Leena Holmilalle. Aina. Jos olisin mies, Fraun tilalla olisi tietysti Herr. Alkuun tämä oli minusta hieman hämmentävää, Frau käännettynä tarkoittaa kuitenkin rouvaa. Neiti on Fräulein, mutta se on ilmeisesti  niin vanhanaikainen, ettei sitä käytetä. Joten naiset, siviilisäätyyn katsomatta, ovat rouvia. Kaupan työntekijöiden kylteissä lukee myös aina Herr X tai Frau X, siinä missä Suomessa on koko nimi tai etunimen ensimmäinen kirjain.

2. Teitittely. Täällä teititellään, mutta välillä on vähän vaikea tietää, ketä pitää teitellä ja ketä ei. Teitittelyikä alkaa lukiossa, siihen asti opettajat sinuttelevat oppilaita (mutta oppilaat tietysti teitittelevät). Kaupassa, pankissa ja kaikissa virallisissa paikoissa teitellään. Yliopistolla olen huomannut käytännön olevan vähän vaihteleva. Ikäluokkaan 50+ kuuluvat proffat ja assarit teitittelevät opiskelijoita, mutta nuoremmat assarit saattavat sinutella. Nyt olen kurssilla, jossa assarit sinuttelee ja proffa teitittelee, niin hulluna pitää skarpata, ketä teitittelee, kun en epäkohteliaskaan halua olla. Toisaalta sellaisen teitittely, jota voisin sinutella, tuntuu hullulta. Eikä silloin välttämättä edes korjata, että voit sinutella, kun ulkomaalaisen ei oleteta tajuavan kaikkea. 

Hulluin teitittely minusta on se, että mainoksissa ja lehdissä teititellään lukijaa. Eli siinä missä Suomessa lukisi "Osta uusi auto" on se Saksassa "Ostakaa uusi auto". Naistenlehdissä käytetään sinuttelua ja teitittelyä sekaisin, samassa lehdessä esiintyy artikkeleita, joissa osassa yleensä lukijaa teititellään ja osassa sinutellaan... 

Aluksi minulla oli teitittelyn muistamisen lisäksi vaikeuksia Te sanan kanssa, sillä koulussa sitä ei juuri tarvinnut käyttää, enkä esim. muistanut mikä on "Teidän" (eri kuin monikon 2.persoona). Siinä sitten yritin aina keksiä kiertoteitä asioiden ilmaisuun... Mutta jotenkin teitittelyyn on jo tottunut, kun kävin Suomen konsulaatissa passia hakemassa, tuntui hieman omituiselta sinutella (suomalaista) virkailijaa, saksalaisten kanssa ei niin voisi toimia.

3. Kavereiden tervehtiminen. Saksalaisten kavereitten tervehtiminen toistuu aina samalla kaavalla: ensiksi huudetaan "hallo" tms., sitten halataan ja kysytään "wie geht's", vastauksena "gut, und dir?" (mitä kuuluu, kiitos hyvää, entäs itsellesi?). Tosin suomalaiselle tyypilliseen tapaan useimmiten luistan halauskohdasta, ei kai sitä nyt JOKA päivä tarvi halata kun näkee... ;) Saksalaiset tosiaan tekee sen aina. Myös kuulumisten kysymykseen on oikeasti tapana vastata vain "gut" tms., sekään ei ikinä multa luonnistu vaan pitää jonkinlainen selityslause siihen väkertää lisäksi.

4. Kavereiden hyvästeleminen. Sitten kun lähdetään kotiin, kuuluu moi moin (ja sen halauksen) lisäksi toivottaa jotakin. Minun korvaani toivotukset kuulostivat alkuun kamalan formaalilta: "ich wünsche dir noch einen schönen Tag / Abend / schönes Wochenende" (toivotan sinulle mukavaa päivää / iltaa / viikonloppua) "Viel Erfolg / Spass" (paljon lykkyä, pidä hauskaa) "Mach's gut" jne. (pärjäile), mutta nyt niitä osaa jo itekin ihan suvereenisti heitellä.

5. Sähköposti / tekstiviestiallekirjoitukset. Sähköpostit ja tekstarit kuuluu aina allekirjoittaa nätisti, myös toivotuksin, ja tämä koskee myös kavereille lähetettäviä viestejä. Kavereille allekirjoitetaan "liebe Grüsse" (rakkain terveisin). Sitä käytetään ihan kamalasti, myös ihan vaan koulukavereiden kesken, mikä on jotenki musta hassua, kun ei niitä kaikkia oikeesti niin kovin hyvin tunne. Muita versioita ovat "schöne Grüsse" (parhain terveisin) "viele Grüsse" (monin terveisin) "mit freundlichen Grüssen" (ystävällisin terveisin) tai ihan vaan "Gruss" (terveisin).

6. Guten Apetit. Tämä nyt ei ole mikään saksalainen erikoisuus, mutta täälläkin toivotetaan hyvää ruokahalua ennen ateriointia. Aina.

7. Gesundheit eli terveydeksi! Sanotaan aina kun joku aivastaa. Olen kuullut Gesundheitia huudettavan huoneesta toiseen, kun aivastaja ja toivottaja ovat eri huoneessa. Myös eräällä vierailuluennolla joku lähistöllä aivasti ja heti perään kuului kuiskattu Gesundheit. Tämä toivotus on muhunkin jo automatisoitunut. Toivotuksesta pitää aina myös kiittää joten koko tapahtumasarja menee suunnilleen näin: "Atshuu!" "Gesundheit!" "Danke". 

Sano hep, jos tänne asti pääsit, aiheesta riittikin tarinaa...

Jazzia ja ilotulituksia

Helatorstai on saksaksi Christi Himmelfahrt eli "Kristuksen taivaaseenajo" suoraan käännettynä (musta se on jotenki koominen nimi, saksaksi siis). Ja tietysti vapaapäivä. Hannoverissa monivuotinen helatorstain perinne on jazzilmaiskonsertti kaupungintalon edessä, samalla päivä on täkäläinen isänpäivä. Isänpäivän perinteeseen kuuluu että miehet kerääntyvät yhdessä juomaan kaupungille, oli osittain aika riehakasta jengiä liikkeellä!


Sää on ollut poikkeuksellisen kylmää täällä, aurinkoa ei ole ennen tätä aamua pitkään aikaan näkynyt. Myös lämpötilat ovat olleet +10 asteen pinnassa, paksumpi syystakki pääsi uudelleen käyttöön. Asunnon lämmityskin piti kääntää uudelleen päälle, vaikka pari viikkoa sitten täällä oli jo kovin kesäinen meininki. 


Myös helatorstaina oli vähän viileää. Minä kävin jazzia kuuntelemassa, saksalaisen (koulukaverini) Corinnan ja perheensä kanssa. Porukkaa oli ihan kohtuullisesti liikkeellä, mutta jos sää olisi ollut lämpimämpi niin olisi varmaan ollut reilusti enemmän. Jazzeilun päätteeksi sain kutsun Corinnan perheen luokse grillaamaan, otin tietysti kutsun vastaan. Ilta olikin tosi mukava! Saksalainen grillaus tarkoitti lihaa (kyljyksiä ja makkaroita) sekä perunasalaattia, olutta unohtamatta. 

Eilen alkoivat Hannoverissa joka vuonna järjestettävät (tämä vuosi on 20.) kansainväliset ilotulituskisat. Kisat pidetään barokkipuutarha Herrenhäuser Gärtenissä kesän mittaan, ensimmäisenä oli vuorossa Saksa. Myös mm. Ruotsi kisaa tänä vuonna, mutta vasta syyskuussa, kun olen jo takaisin Suomessa. Tällä kertaa ostin ihan lipun, viime kerralla ilotulituksia kurkittiin muurin takaa. Mukava oli olla muurien sisäpuolella! Mentiin paikalle pari tuntia etukäteen (että saa hyvät paikat). Ennen ilotulitusten alkua oli puistossa kaikenlaista oheisesiintymistä, mm. hevosratsastusnäytös ja puujaloilla kulkeva, playbackinä laulava bändi. Monella oli picknik-korit ja viltit mukana, kylmästä säästä huolimatta.

Itse ilotulitus kesti 25 minuuttia ja oli musiikilla säestetty. Hieno show! Kahden viikon päästä vuorossa on Australia, silloin taidan kuitenkin tyytyä muurin ulkopuoleiseen katsomoon.

Bergen-Belsen

Äitienpäiväksi oli meille vaihtareille järkätty hilpeää ohjelmaa: retki keskitysleirille Bergen-Belseniin. Leiri sijaitsee melko lähellä Hannoveria, n. tunnin automatkan päässä. Bergen-Belsenissä ei ollut kaasukammioita, leirillä kuoltiin aliravitsemukseen ja kulkutauteihin, kuten lavantautiin. Myös loisia oli ollut mielettömästi, minkä takia kaikki parakit poltettiin heti sodan jälkeen, joten rakennuksia ei Bergen-Belsenissä ole jäljellä. Muutamia parakin runkoja kuitenkin on rekonstruoitu, jotta mittakaavasta saa käsityksen. Huikeat 50 cm2 per henki oli tilaa. Parakeissa ei ollut mitään huonekaluja, ei edes sänkyjä. Kun britit saapuivat, leirillä oli 10 000 ruumista lojumassa ympäriinsä, kun vangeilla ei ollut enää voimia hautaamiseen.

Naisten leirin yhden parakin rekonstruktio

Vesiallas, takana sijaitsi parakki 9

 

Nyt alue on ihan metsittynyt, vaikka leirin aikana alueella ei ollut paria puuta lukuunottamatta yhtään kasvillisuutta. Alueella on joka puolella valtavia massahautoja, joissa luki tekstejä "tässä lepää 5000 ihmistä", sekä erilaisia muistomerkkejä uhreille. 

Hieman ironisesti alueen välittömässä läheisyydessä sijaitsee sotilasharjoitusalue, joka on nykyään Naton käytössä ja on euroopan suurin sotilasharjoitusalue. Myös SS-joukot harjoittelivat samalla alueella aikoinaan. Oppaamme tuumasi, että eilen oli ensimmäinen kerta, kun vieraili leirillä niin ettei alueelta kuulunut mitään harjoittelun ääniä... 

 "Tässä lepää 5000 kuollutta - huhtikuu 1945"

 

Meillä kävi myös melkoinen tuuri, leirin sulkemisesta on tänä vuonna kulunut 65 vuotta, ja tähän liittyen oli leiriltä selviytynyt herra Moshe Nordheim kertomassa oman tarinansa, ihan sattumalta samana päivänä. Syntyjään hollantilainen Nordheim oli leirille tullessaan 9-vuotias. Hän oli syntynyt Amsterdamissa, isä lääkäri, joka omisti oman praktiikan, perheellä oli iso talo Amsterin varrella ja palvelijoita, Nordheim kävi Montessorikoulua, eli aika edistyksellinen perhe ja asiat hyvin. Päätyivät vuonna 1943 Bergen-Belseniin (kahta pienintä sisarusta lukuunottamatta, jotka piilotettiin ei juutalaisiin perheisiin). 

 Leirin pienoismalli

Hurjia tarinoita Nordheim kertoi, kuinka leirissä lojuvat ruumiit olivat ihan tavallisia, eivätkä ne liikuttaneet, jos ei ollut tuttu kyseessä. Päivittäinen ruoka-annos oli 2cm leipää. Hurjin tarina oli ehkä, kun Nordheim sairastui umpisuolentulehdukseen. Isä lääkärinä ymmärsi mistä on kyse, varma kuolema, jos ei leikata. Leirissä oli juutalainen kirurgi, joka pojan leikkasi, tavallisella veitsellä ja ilman puudutusta. Äiti oli todennut Nordheimille "älä huuda, älä itke", ja poika totteli. Haavan parantuminen kesti yli vuoden. Nordheim selvisi kuitenkin hengissä, äitinsä ja siskonsa myös. Isä kuoli lavantautiin heti vapautumisen jälkeen. Äiti vei lapset (myös sodan ajaksi piilotetut lapset) Palestiinaan, ja elävät kaikki siellä edelleen.

Oli kyllä jotenkin ihan mieletöntä kuunnella Moshe Nordheimin tarinoita, oli varmasti vaikuttavinta koko retkessä. Ei ehkä ihan heti tule vastaavaa tilannetta.

Dokumentationszentrum

 

 Bergen-Belseniin on myös rakennettu aika vasta uusi muistomuseo, joka on saanut myös Niedersachsenin arkkitehtuuripalkinnon. Arkkitehdit ovat saksalaisia (Jürgen Engel Architekten) Mielestäni aika hieno oli!

Die Erste Mai

Johan siitä vapusta on yli viikko, mutta sellaista kiirettä on alkanut yliopiston kanssa pitää, ettei ole ollut energiaa tänne päivitellä. Eikä paljoa päivittämistä vapusta ole, ei ne täällä sitä juurikaan vietä. Vappuaattona on paljon bileitä "Tanzen im Mai" eli "toukokuun tanssit", mutta kaikki kaverit tuntuivat olevan reissussa, niin ei tullut yksinkään baarin lähdettyä. Eikä muutenkaan musta vappuun kuulu baareilu. 

"Festarikansaa"

Übercool Café-Mobil. 

Vappupäivä on täällä paljon poliittisemman tuntuinen kuin Suomessa, kyseisenä päivänä järkättiin paljon mielenosoituksia, pidettiin puheita ja marsseja jne. On niitä tietysti Suomessakin, mutta siellä vappu kuitenkin on nykyään enemmän opiskelijajuhla. Vappupäivänä oli myös Linden-Nordin kaupunginosassa ilmaiskonserttitapahtuma, vanhalla teollisuusalueella, joka on muunnettu jonkinnäköiseksi (vaihtoehtoiseksi) kulttuurikeskukseksi. Faust nimeltään, yhden koulukaverin mukaan siellä on myös parhaat elävän musiikin bileet. Ehkä vähän saman tyyppinen konsepti kuin Helsingin Kulttuurikeskus Korjaamolla. 

 Lasten ohjelmaa.

 Ihme-joki ja Ihmezentrum (ihan oikeita nimiä!)

Tein sitten kävelyretken alueelle itsekseni (kaverit oli edelleen reissussa), ja ekat vaikutelmat oli, että saavuin festareille! Porukkaa istui tallotulla nurmella vieri vieressä, monella oli melkoiset grillaukset käynnissä. Yksi esiintymislava kaiken keskellä, pieniä ruokakojuja ympäri aluetta, ruokatarjontaa laidasta laitaan. Yhdessä nurkassa Biergarten, tietysti. Ja mielettömät jonot joka paikkaan. Itse jonotin 15 min. yhtä nutella-täytteistä lättyä, mutta oli se sen arvoista. Nam! Kuten kuvista näkyy, oli vappupäivä aurinkoinen, ja kohtuu lämmin ~16 astetta. Sen jälkeen onkin ollut harmaata ja kylmää, piti oikeen laittaa asunnon lämmityskin takaisin päälle kun alkoi vilu käymään...

Myös ensimmäiset (ja ainoat) vappupallot näin Faust-niityllä. 

Grillausta puistossa

Keskiviikkona oli yllärigrillaukset erään tytön synttäreiden vuoksi. Päivä oli ihanan lämmin ja illallakin tarkeni ihan hyvin istua puistossa. Georgengartenissa sijaitsevan Wilhem Busch Museumin edessä olevan puisto on suosituin grillauspaikka - keskiviikkonakin oli paljon jengiä. Palokuntakin vieraili paikalla, joku oli nerokkaasti kaatanut hehkuvia hiiliä roskikseen, joka tietysti sitten syttyi palamaan. Meidän jengistä kävi tytöt tarjoilemassa palomiehille synttärikakkua, näkyi maistuvan!